Nimi: Emily Myrskytuuli Íor
Ikä: 19
Ammatti/Aatelisarvo: Lady
Suku: Íor
Sukuvaakuna: Tassuaan nuoleva lumileopardi
Luonne:
” Hän vaikuttaa niin kovin kylmältä. ”
Ensivaikutelma Emilystä voi olla jokseenkin kylmä ja tunteeton. Hänen on sanottu olevan kirottu, mutta eihän tuo ole totta. Neitiin tutustuessa paremmin on huomattavissa tämän olevan täysin normaali ihminen, vain hiukan itsekeskeinen. Emily viihtyy paremmin yksin kuin seurassa, mutta tarpeen tullen hän osaa käyttäytyä tilanteen vaativalla tavalla. Väittely häneltä onnistuu, jos sellaiseen tilanteeseen sattuu päätymään.
Emily on kohtelias, hän vain näyttää sen valitettavan harvoin. Hyvin harvoissa seuroissa nainen osaa olla iloinen ja puhelias.
Hän ei voi sietää sairaita, ja kiertää heidät mahdollisimman kaukaa. Kenties tämä inho polveutuu menneisyydestä, jossa hänen rakastamansa henkilö kuoli tuntemattomaan sairauteen.
Emily on valitettavasti kovin nokkavaa ja päällekäyvää sorttia. Hän ei siedä loukkauksia, vaan aina vastaa samalla mitalla, oli kyseessä sitten rahvas tai aatelinen.
Jos nainen rakastuu, hän ei näytä sitä. Pientä vihjailua ehkä on luvassa, mutta hän toivoo miehen ymmärtävän sen ilmankin. Hän niin kovasti toivoo jonkun valloittavan kylmän neidon sydämen, ja rakastuvan häneen silmittömästi. Kuin maailmassa ei enää sen jälkeen muuta olisikaan, kuin hän. Naisen rakkautta on kovin vaikea saada, vaikkakin monikin mies on sitä havitellut.
Vaikka hän tietää, että piakkoin olisi mentävä naimisiin, ei hän ole löytänyt sitä oikeaa. Ei ole edes yrittänyt löytää.
Nainen osaa lukea ja kirjoittaa hyvin, mutta niitä taitoja hän sattuu käyttämään ainoastaan pakkotilanteissa. Emilyllä on hyvin vähän kirjoja, ja nekin kirjat mitä hän omistaa, ovat lahjoja joiltakin. Ikinä hän ei ole niitä lukenut, Emily ei vain yksinkertaisesti pidä kirjoista - eikä kirjoittamisesta.
Yhden kirjan hän on elämänsä aikana lukenut, ja se taitaa olla viimeinenkin.
Emilyllä ei ole montaa ystävää, mutta ne harvat, joita hän ystäviksi kutsuu, asuvat jossakin kaukana. Emilyllä ei ole aikaa - eikä tahdonvoimaa - mennä tapaamaan heitä.
Hyvin harvoin hekään käyvät tapaamassa Emilyä, ja nekin tapaamisen jäävät lyhyiksi. Nainen ei ole kovin sosiaalista sorttia, mikä on valitettavaa siinä mielessä, että hän haluaisi miehen, jota rakastaa.
Ulkonäkö:
” Hänen tummat hiuksensa, ja mustat, suuret silmänsä kiinnittivät huomioni. Naiset kiertävät hänet kaukaa, mutta miehet hän saa pauloihinsa. ”
Emilyn vartalo on hoikka ja siro. Hänen rintansa ovat normaalin kokoiset ruumiiseen nähden, eivät liian isot eivätkä liian pienet. Takapuoltakin löytyy, mutta hän esittelee sitä kovin harvoin, kun neiti sattuu kävelemään aina löysähkö hame päällä. Naisen jalat ja kädet ovat pitkähköt, eikä hän ole lihaksikas. Heikko, jonka helposti voittaa fyysisessä tappelussa.
Emilyn suu on pieni, mutta täyteläinen, yleensä haalean punainen. Silmänsä hänellä on mustat ja suuret, joita kehystää tummat ja tuuheat silmäripset. Eikä toki unohtaman pientä ja siroa nenää. Hänen kapeat kasvonsa, ylväs ja jokseenkin pelottava katseensa saa monet miettimään kahdesti, ennen kuin lähentyvät. Moni sanoo Emilyä todella kauniiksi naiseksi, mutta hän itse on toista mieltä. Itseään hän pitää kovin rumana ja yksinkertaisena.
Emilyn hiukset ovat kuin mustaa silkkiä. Ne ovat paksut, ja ylettyvät yläselkään. Hän pitää niitä joko nutturalla päälaella, kauniisti kahdella letillä, tai sitten aivan auki. Hän koristelee hiuksensa kovin vaatimattomasti - ovathan nämä jo ilman koristeitakin kauniit. Yleisimmin Emilyn hiuksissa on vain muutama hassua helminauhaa, tai muuta vastaavaa koristetta. Hän panostaakin hiustenhoitoon, sillä ei halua niiden olevan täysin sotkussa, johon ne menevätkin helposti.
Naisen iho on erittäin vaalea, melkeinpä valkoinen, ja läpikuultava. Emily palaa todella helposti auringossa, siksi hän liikkuu hyvin vähän ulkona aurinkoisella ilmalla. Kukapa haluaisi liikuskella punaisena kuin tomaatti? , Koska hänellä ei ole päivänvarjoa, eikä hän aijo sellaista edes hankkia.
Emilyllä on muutama näkyvää arpea selässään, isänsä pahoinpitelyn seurauksena.
Neiti on kovin hennon näköinen, ja kovin lyhyt. Hän on hoikka ja siro. Kaikkensa hän tekee peittääkseen pituutensa, ja näyttääkseen pidemmältä, suht’ hyvin tuloksin. Käyttäen korkeita korkoja, ja pitkää hametta hän saa itsensä näyttämään pidemmältä.
” Hänen vaatteensa olivat niin.. Synkät. ”
Hän pukeutuu täysin mustaan, jossa vivahtelee tumma sininen tai vihreä. Hänen pitkä mekkonsa, ja tiukka korsettinsa saavat neidin näyttämään pitkältä ja todella hoikalta. Moni luulisi Emilyn tukehtuvan korsetin tiukkuuteen, mutta hänen ei olla koskaan nähty pyörtyvät hapenpuutteen takia. Jalassaan neidillä on korkeakorkoiset korkokengät, mustat ja kiiltävät nekin, paria tummansinistä helmeä lukuun ottamatta.
Emilyllä on kaulassaan tummasta metallista tehty riipus. Ranteessaan naisella on pari rannerengasta, nekin tehty samasta tummasta metallista. Emily ei kanna koskaan mukanaan laukkua, tai mitään vastaavaa kassia, siksi hänellä ei koskaan ole mitään tavaroita mukanaan. Päivänvarjoakaan nainen ei omista. Hänestä on suorastaan vastenmielistä kantaa sellaisia mukanaan.
Menneisyys:
” Kukaan ei tunne hänen menneisyyttään. ”
Kenellekään Emily ei ole menneisyyttään kertonut. Mikään ei saa häntä palaamaan siihen raakaan todellisuuteen, mikä hänellä oli lapsena. Sen hän koettaa unohtaa.
Hänen isänsä oli kovin ilkeä pikku Emilylle, hakkasi häntä pienestäkin rikkeestä.
Emilyllä äitiä ei ole koskaan ollutkaan. Vain hänen rakas palvelijansa, Helen, on hänelle opettanut kaikki naisellisuuden salat. Emilyn ollessa 12, Helen kuoli tuntemattomaan tautiin, ja tämä pikkuneiti jäi aivan yksin. Tai ei aivan yksin, olihan hänellä ilkeä isänsä seuranaan.
Isänsä kuoltua, kun Emily oli 16, hän asettui sijaisperheeseen. Siinä perheessä hän elää vieläkin, ja on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Heleniä hän kaipaa edelleen, mutta isäänsä ei. Emily ei ilmestynyt edes isänsä hautajaisiin, vaikka hänelle sanottiin, että tytön olisi pakko ilmestyä sinne. Muuten ei hyvä seuraisi.
Muuta:
~ Emily omistaa pienen musta kissan, jonka nimi on Tiuku. Nimi tulee kissan pannasta roikkuvasta hopeisesta kulkusesta, joka kilisee aina kissan liikkuessa. Niin se on helpompi tunnistaa, ja kuulee missä se liikkuu. Kissan nenä on aivan vaaleanpunainen, ja sen toinen tassu on valkoinen. Myös kissan hännänpäästä valkoista väriä löytyy. Kissan silmät ovat vihreänkeltaiset, ja tarkkaavaisen oloiset. Aivan kuin kissalla olisi mahdollisuus nähdä aivan kaikki, mistä tahansa.
Kissa on kovin leikkiväistä sorttia, mutta rauhoittuu aina illalla omistajansa sängylle, ja nukahtaa siihen.
~ Nainen on kovin eläinrakas, eikä salli eläimille tehtävän pahaa.
// Tämmöseen hahmoon mahiksia? :3 Outo hakemus, kuten edellinenkin. Elämä on. : D Entäs, onko mitään korjattavaa? //
