Pelaaja: Kaida
Nimi: Ianna Lumitähti Ior
Ikä: 19
sivilisääty: kihloissa
Aatelisarvo: Lady
Suku: Ior
Sukuvaakuna: Haikara, joka on juuri nousemassa lentoon.
Luonne: Ianna on osan mielestä tunteeton, sillä hän ei näytä mitä tuntee kenellekkään. Hän on saanut joidenkin aatelis naisten keskuudessa lempinimen jääkuningatar. Hassua kyllä, se melkein istuu tämän naisen päälle. Mutta hän tuntee paljonkin, Ianna on kuitenkin liian heikko näyttääkseen sitä.
Ianna ei puhu juurikaan, ellei hänellä tosiaan ole jotain sanottavaa. Juoruilu ja ilkeät puheet eivät vain ole hänelle. Nainen alkaa voida pahoin melkeinpä puhuessaan jostakusta pahaa. Ianna ei ole myöskään hyvä valehtelemaan. Hän ei paljasta itseään mitenkään, mutta tuntee sen jälkeen syyllisyyttä. Tämän takia hänen hiljaisuutensa on hyvä asia, voihan vain asioita jättää kertomatta.
Ianna on rakastunut kirjoihin. Hänen suosikkejaanovat legendat ja tietokirjallisuus. Runotkin kiehtovat naista. Hänet löytää melko varmasti lukemasta jossain ja hän eläytyy tekstiin täysillä. Silloin hän ei kuule eikä näe muuta kuin kirjan ja sen maailman. Ianna ei edes huomaisi jos jokin olisi tulessa lukiessaan.
Ianna sulkeutuu helposti omaan maailmansa ja on puhumatta jopa viikkoja. Hän ottaa asioita henkilökohtaisesti helposti. Tiettyjä sanojakaan hän ei voi sietää. Hän voi käsittää jotain väärin ja loukkaantua tästä verisesti.
Ianna ei juurikaan suutu niin, että hän antaisi sen kuulua. Hän vai vetäytyy kuoreensa ja luo tappavia silmäyksiä kyseiseen vihan kohteeseen. Surullisenakaan nainen ei juuri itke, ei ainakaan muiden nähden. Yksin ollessaan nainen saattaa kuitenkin päästää surun valloilleen. Jos hänet tästä tilasta yllätetään, Ianna koittaa paeta ja sen jälkeen vältellä kyseistä henkilöä.
Ulkonäkö: Nainen ei ole paksu eikä laiha. Hän on juuri siltä väliltä. Hänen vartalonsa oli aikoinaan poikamainen, mutta nyt perhonen on niin sanotuti on kuoriutunut. Hänellä on muodot, mutta ei mitään jumalattomia. Naisen pituus on 165cm.
Kasvoiltaan Ianna muistuttaa äitiään selvästi. Ohuet huulet, nykerö nenä, hennot poskipäät... yhdistettynä sydämmenmuotoisiin kasvoihin. Hänen kasvojensa huomiopiste on suuret silmät, jotka ovat harmaat ja kirkkaat. Sysimustat kulmat ja ripset kehystävät silmiä kun myöskin hiukset. Naisen iho on kuin kevyesti päivettynyt, aina.
Hiukset ovat korpin mustat ja laineikkaat. Ne yltävät naista vapaina suunnilleen puoleenselkään. Naisen otsatukka yltää kasvoilla juuri ja juuri kulmiin saakka. Ianna vihaa hiuksiaan, sillä hänellä oli lapsena aina lyhyt pojantukka, joka oli kerrassaan ihana. Nyt ne ovat kuitenkin kiiltävät ja siististi hoidettu. Täti pirulainen kun ei voinut sietää tytön rakkautta muuhun kuin kirjoihin.
Vaatetus/tyyli: Ianna vihaa pitsejä ja muita rönsyileviä kankaita. Hän on vannoutunut yksinkertaisten ja tyylikkäiden asujen käyttäjä. Naisen salainen rakkaus on oranssi, josta hän todella pitää. Hänen ilokseen oranssi kuuluu suvun väreihin, mutta sitä ei juuri suosita. Muuten nainen pukeutuu ruskeaan, vihreään ja mustaan. Yksinkertaisiin hillittyihin väreihin. Korsetteja nainen välttelee mahdollisuuksien mukaan. Hänelle sopii hieman korkeammat kaulukset, sillä naisen kasvojen muotoon se sopii täydellisesti ja saa tämän näyttämään jotenkin arvokkaammalta.
Hiukset Ianna pitää yleensä kiinni letillä, kruununa päänpäällä, verkossa tai osan kiinni hiuskammalla. Kampauksissa kuitenkin toistuu se, että hiukset pysyvät poissa naisen tieltä.
Menneisyys: Iannan äiti kuoli tytön syntyessä. Hänen isänsä jätti tytön sukulaisten käsiin, mennessään uusiin naimisiin. Ianna kasvoi miesten keskellä. Hän ei välttämättä saanut edes ruokaa päiviin, kun hänen setänsä unohti tytön. Ei pahuuttaan, vaan siksi että häntä kiinnosti enemmän naiset kuin tyhmä lapsi. Ianna uppoutui kirjoihin, sillä vain niistä hän löysi lohtua. Se oli onnellista aikaa tavallaan ja tytöstä kehkeytyi nopeasti oikea pikku älykkö. Hän ei juuri leikkinyt muiden kanssa ja siksi hän oli outolintu. Eihän tänäpäivänäkään voi myöntää suorastaan rakastavansa lapsia.
Setä haihahteli ja meni miten lystäsi. Ianna oppi myös karun läksyn, ei kannata luottaa kehenkään. Hän sulki muut ulkopuolelle ja pitää heidät siellä. Viimeinen lukko kilahti kun hän sattui kuulemaan isänsä eräällä vierailulla seuraavat sanat: ”Ilman tyttöä, rakas vaimoni eläisi!” Tyttö sulkeutui kuoreensa ja lopulta hän enää tuskin puhui.
Iannan täyttäessä kymmenen hänen tätinsä päätti koulia tästä onnettomasta tapauksesta hienon neidin. Lähtiessään setänsä kartanosta, hän sai korun sedältään. Se oli musta apassin kyyneleestä tehty kaulakoru.
Täti onnistui melkein tekemään Iannasta neidin, mutta yksi asia ei koskaan auennut. Ianna ei puhunut juurikaan ja sitä pidettiin toisinaan töykeytenä. Muut aatelis naiset eivät pitäneet hänestä ja piaan hän huomasi taas olevansa kirjojen maailmassa. Hän osasi tavat moitteita, mutta jokin vain naisessa risoi muita.
Täti ja setä päättivät että tytön oli aika mennä kihloihin. Pitihän nyt jonkin järkevän miehen pitää huolta tytöstä ja tämän omaisuudesta.
Muuta: Ianna kirjoittaa itsekkin, mutta vain runoja. Hän ei ole saanut sen kummempia koulutuksia sediltään ja onkin pitkälle itseoppinut.
Iannan kaulassa roikkuu aina sedältä saatu koru. Se on tavallaan muisto jostain pienestä ja hyvästä. Setä kuitenkin koitti aina parhaansa tytön puolesta.
Ianna rakastaa: kirjoja, kissoja, ruusuja, puutarhoja yleensäkkin, järkeviä keskusteluita, koruja, tätiään ja setäänsä.
Ianna vihaa: käärmeitä, juoruja, valehtelua, tee kestejä, eväsretkiä, hylätyksi tulemista.
Pelinäyte:
Ianna asteli hiljaista käytävää pitkin kohti kirjastoa. Hän oli käynyt huoneistossaan vaihtamassa vaatteet. Ahdistava korsetti oli lentänyt nurkkaan ja ylleen hän oli kiskonut kauniin yksinkertaisen mekon. Hiukset hän oli koonnut verkkoon, pois silmistään.
Eräs palvelija jäi katsomaan Iannan jälkeen pitkään. Jääkuningatar oli jopa hymyillyt. Naisen ajatukset nähkääs leijailivatkin jo uudessa kirjassa, jonka kirjastonhoitaja oli luvannut laittaa hänelle talteen.
Astuessaan kulmasta vielä viimeisellä käytävä osuudelle, Ianna melkein lensi kirjastoon. Siellä hän etsi käsiinsä nopeasti kirjastonhoitajan ja kirjan saatuaan hän vetäytyi lukemaan upeita mestareiden runoja.
Naisen kasvoilla vaihtelivat tunteet runon tunnelman mukaan. Hän istui kauan liikkumatta vain lukien. Lopulta Iannan oli pidettävä tauko ja mietittävä mitä hän oli juuri lukenut. Ianna ei aavistanutkaan, että piaan hän joutuisi eroamaan rakkaasta kirjastaan. Tädillä oli hänen varalleen vaikka mitä mukavaa!
