-Hahmoni nimi: Eleainna Aamuntähti Enthýren
-Kutsumanimi: Eleainna, ystävien kesken Elain
-Sukupuoli: Nainen
-Sivilisääty: Leski
-Ikä: 45
-Ammatti/Aatelisarvo: Aatelinen, markiisitar
-Suku: Enthýren
-Suvun värit: Musta ja hopeanvalkoinen
-Sukuvaakuna: Siipensä levittänyt, sinimusta korppi
-Luonne: Eleainna on mieleltään erittäin vahva nainen. Tällä on vakaa oikeudentaju ja hän on kaikin tavoin mitä miellyttävin ja ymmärtäväisin nainen, joka auttaa mielellään aina tarpeen tullen, ketä vain. Hän on myös asemastaan huolimatta vaatimaton, ja vaikka tämä onkin tottunut ylellisyyksien ympäröimänä olemaan palveltuna, ei ole hänen tapaistaan niuhottaa kenellekään esimerkiksi iltapäiväteen myöhästymisestä tai päiväpeitteen ryppyisyydestä; Ovathan palvelijatkin vain ihmisiä, ja inhimillisiä virheitä ja erehdyksiä sattuu. Menneisyytensä menetystensä vuoksi hän on kuitenkin todella sisäänpäin sulkeutunut ja viettää aikaa paljon yksin, soittaen, maalaten tai vain paikallaan istuksien. Hän rakastaa kirjoja ja kasveja, joten rouvan löytäminen kirjastosta tai puutarhasta ei ole minkäänlainen yllätys.
Kokenut markiisitar arvostaa elämän pieniä asioita, mutta pystyy joskus hämmästyttävänkin tehokkaasti puimaan mielessään suurempiakin kokonaisuuksia, ottaen tapansa mukaisesti pienimmät ja arvottomimmatkin asiat huomioon. Luonteenpiirteillään ja mieleensä iskostuneella äidinvaistollaan hän on saanut paljon arvostusta osakseen, ja alaisensa rakastavat häntä, ja hän saa vain harvoin vihamiehiä. Eleainnalla on myös hyvä ihmisvaisto, ja hän kyllä huomaa, jos joku ei pelaa rehellisin kortein. Näin hän toisaalta myös eristäytyy entistä enemmän muista hovin naisista, sillä juoruilut ja ilkeät puheet saavat tämän vain surulliseksi, jolloin hän poikkeaa suuresti hovinaisen stereotypiasta.
-Ulkonäkö: Vaikka Eleainna on jo viidennellä kymmenyksellään, on kalpean markiisittaren piirteet samat kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Ihonsa on kalpea ja ohut, ja siniset verisuonet näkyvät selkeästi muunmuassa silkoisissa käsissään ja ohimoillaan. Hänen kasvonsa ovat sirot ja kauniit, muodoltaan lempeän sydämenmuotoiset, poskipäänsä korkeat ja huulensa luonnostaan muuta ihoaan vaaleanpunaisemmat, mutta silti sävyltään haaleat. Eleannan iän saattaa oikeastaan huomata vain silmistään ja hiuksistaan; Ennen niin syvät, tummanruskeat silmät ovat haalistuneet harmaaseen päin, ja niissä asustaa iän tuoma viisaus sekä hienoisena huokuva suru. Hänen hiuksensa taas ovat aivan yhtä tummanruskeat kuin nuoruudessaan, ja ne ovat pitkät ja runsaat sekä hyvinvoivat. Muutoin iän harmaus on niitä välttänyt, paitsi ohimoltaan lähtevä, hopeanharmaa viiru, joka yltää ohuena vivahteena aina latvaan saakka. Hiuksiaan Eleainna pitää usein kiinni, joko monesta kohdasta sidottuna poninhäntänä, paksuna palmikkona tai ylös koottuna, palmikoiden ja nutturan välisenä kampauksena.
Ruumiinrakenteeltaan Eleainna on hoikka ja pitkä, hänellä on hyvä ryhti ja naisen muodot. Kätensä ovat sirot ja pitkät sormensa näppärät. Markiisitar kuitenkin tiedostaa ikänsä, eikä enää pukeudu niin näyttävästi ja muotojaan korostavasti kuin nuorempana, vaikka ryhtiä antava korsetti ynnä muut alusvaatteet ovatkin pysyneet. Eleainnan kaikki leningit ja pitkät takit ovat korkeakauluksisia ja täysimittaisia niin helmasta kuin hihoista, leveät mansetit ovat hänen mieleensä, mutta puhvihihoista hän on luopunut. Pitsiä hän sallii vain kauluksessa tai hihansuissa, ja pukunsa ovat tavallisesti joko kaunista brokadia tai vielä yleisemmin raskasta samettia, väriltään aina tummasävytteistä tai peräti mustaa, jolloin mukana ovat myös sukunsa väreihin kuuluva hopeanvalkea. Laahus kuuluu asiaan, mutta vain lyhyenä.
Kaiken kaikkiaan Eleanna korostaa vaatetuksellaan ja hiusmuodillaan ikäänsä ja arvokkuuttaan, ja näinollen puvut ovat usein yllättävänkin pelkistettyjä, silti aina tyylikkäitä ja elegantteja. Tavoilleen orjana hän pitää edelleen sormessaan mieheltään saatua vihkisormusta sekä kaulassaan mustaan silkkinauhaan ripustettua, mustaa kiveä, upotettuna hopeaiseen kehykseen. Muita koruja hän ei käytä, paitsi silloin tällöin hiuksissaan.
-Menneisyys: Eleainna syntyi nelihenkisen aatelisperheen kuopukseksi, Íorin asukkaaksi. Tämän isä oli erittäin hyvissä väleissä erään markiisin kanssa, joka poikansa Etheórin ainoana huoltajana toi tämän usein vierailuillaan leikkimään Eleainnan ja tämän isonsiskon, Eleatarin kanssa. Niin Etheór ja Eleainna oppivat tuntemaan toisensa hyvin jo pieninä, ja nuorten viimein saapuessa teini-ikäänsä päättivät isät kihlauttaa parin toisilleen. Kihlapari juhli häitään nuoremman Eleainnan seitsemännentoista kesän aattona, eikä tästä liitosta todellista rakkautta puuttunut.
Muutettuaan Etheórin isän hallitsemille maille, Íorin eteläiselle rajalle, nuoripari eleli onnellisena lordina ja ladyna, Eleainnan isän kaivostoiminnan ja Etheórin isän maineen suojissa. He eivät nähneet onnetonta päivää elämässään, ennen markiisin sairastumista. Tämä oli jo vanha mies, mutta sitäkin arvostetumpi, ja ennen päiviensä päättymistä tämä päätti luovuttaa maansa ja tehtävänsä ainoan poikansa harteille, luovuttaen näin Etheórille ja Eleainnalle markiisin ja markiisittaren arvonimet. Vanhan markiisin poismenoa surtiin pitkään, mutta kaiken sen harmaan verhon allakin eivät maiden asukkaat joutuneet pettymään tämän valinnasta seuraajaksi; uusi markiisi hoiti tehtävänsä isältään oppimillaan tavoilla, ja jos
mahdollista, koittivat Íorin rajoilla entistäkin kirkkaammat päivät.
Talven ensipäivinä, kaksi ja puoli vuotta naimisiinmenonsa jälkeen Eleainna sai kaksospojat, jotka olivat heti pienestä pitäen teräviä päistään ja kauniita kasvoiltaan, eikä sen enempää pariskunnan kuin hallitsemiensa maidenkaan onnella ja ilolla tuntunut olevan rajoja; heillä oli paljon hyviä kontakteja muihin markiiseihin, kaivostoiminta kukoisti jälleen ja Etheór sai olla työnsä ohella yhä vain enemmän kotona, vaimonsa ja lastensa kanssa. Mutta onni ei kestänyt ikuisesti, ja viisi ja puoli vuotta myöhemmin, Eleainnan toisen raskauden ollessa loppuvaiheillaan, kaikki sortui.
Ensin sitä luultiin keuhkotaudiksi, mutta sen leviämisen nopeus laittoi lukeneimmatkin parantajat ymmälleen; jo viikko ensimmäisen tallipojan sairastumisesta kymmeniä alueen asukkaista makasi tuskissaan sänkynsä pohjalla, niin myös itse markiisi lapsineen. Eleainna oli murheen murtamana, ja kaikkien kieltojen vastaisesti ei markiisitar suostunut jättämään kalpeaa, verta yskivää miestään eikä sairaita lapsiaan. Päiviä rouva makasi makuukammarissaan, toinen käsi miehensä ympärillä, toinen poikiensa, niellen palvelijoiden syöttämää velliä vain syntymättömän lapsensa tähden, kunnes koitti se aamu, jolloin heikko Eleainna ymmärsi lapsensa käsivarsillaan kuolleiksi, miehen vierellään elottomaksi. Pian sen jälkeen tauti alkoi hellittää kansasta, vaan vielä yhden uhrin se vei mukanaan; Muutoin taudilta välttynyt, surusta heikko markiisitar menetti syntymättömän tyttärensä.
Kuukausi tapahtumien jälkeen edesmenneen markiisin muut sukulaiset ottivat maitten ohjat haltuunsa, ja passittivat kuoreensa vetäytyneen Eleainnan Íorista, antaen kaikessa rakkaudessaan tätä kohtaan tämän pitää arvonimensä ja rikkautensa, kotiuttaen tämän Andartaan, Amalthaean palatsiin, odottamaan parempia päiviä.
-Muuta: Eleainna omaa todella hyvän rytmitajun, ja tämä soittaa taitavasti suurta, kullattua harppuaan, laulaenkin joskus lähes korviahivelevän kauniilla äänellään. Lisäksi tämä pitää maalaamisesta ja teestä.
Markiisitar on asustanut jo parisenkymmentä vuotta Amalthaean palatsissa, mutta tämä on silti kalvakka ja tämän iho palaa helposti, tämä liikkuukin melko vähän ulkona päivän kuumimpina hetkinä.
