[Eli mukaan olisi kiva saada joku nuori Íor, joka on joskus aikoinaan käynyt 15-vuotiaana metsästämässä, kuten suvun kulttuuriin kuuluu. Vastaukseen saattaa ymmärrettävästi mennä aikaa, mutta aihe on AINA avoinna! Teretulemast! .D]
Hopiti, hopiti, hopiti, hopiti.. Siinä sitä mentiin. Ratsain pienine pahansisuisine poneine, koirat juoksemassa niiden riinnalla. Ilma oli viileä, koko päivän oli hieman ripotellut ja tuuli oli yrittänyt lannistaa nuoria Íorin palatsin väkeläisiä, jotka urhoollisesti olivat lähteneet matkaan kohti suuria metsiä vuorten juurille. Vuorten päällä oli erilaisia pieniä kyliä, joissa Íorin alueella asuvan ihmiset majailivat. He tuntuivat olevan onnellisia, vaikka luonto nyt kohtelikin näitä maisemia melko rajusti kiskoen puut juurineen ja karkottaen eläimet kodeistaan näin tapahtuessa. Noin kymmenkunta raivokasta ponia vilisti kuitenkin pienine jalkoineen eteenpäin korvat ja jouhikarvat heiluen. Matkassa oli kahdeksan poikaa ja kaksi tyttöä. Pojat saivat ratsastaa kestävillä welshiläisillä, kun taas pienikokoisemmat tytöt saivat tyytyä hieman tölttiä rakastaviin islanninponeihin. Ne soutuivat loistavasti näihin olosuhteisiin, he kestivät tuulta ja tyrskyjä.
Ratsastajilla oli päällään Íorin sukuväriä edustavat punaiset metsästysvaatteet, jotka olivat ehtineet kokea kovia näinkin pienen matkan aikana.
Toinen näistä nuorista naisista oli ruhtinaan kolman tytär Safiandra, joka käytti useimmin itsestään nimeä Safia, sillä häpesi omaa nimeään. Tyttö oli sitonut kirsikkapuun väriser hiuksensa tiukasti takaraivoon, tällä kertaa kuitenkin vain ponnarille ja jättänyt nutturat sikseen. Hänen ruskeat silmänsä hamuilivat maastoa, etsien riistaa.. Koska Safia oli loistava ratsastamaan hän kiiti joukon etunenässämuutaman nuorukaisen rinnalla. Hän oli ylpeä itsestään. Hän oli halunnut lähteä tälle.. vaarallisellekin matkalle, vaikka ei ensin meinannut saada lupaa lähteä aatelittomien kanssa matkalle. Kuitenkin hän oli saanut tahtonsa läpi, ja koska hänellä oli hieman liiankin ystävällinen luonne (mistä siunaantui aina haittoja) hän ei kehuskelut olevansa ruhtinaan tytär, ei ollut pukeutunut parhaimpiinsa eikä ratsastanut naisten satulassa. Hän viiletti takapuoli hieman ilmassa kevyen töltin tahdissa, muut welshiläiset ravasivat ja issikat vetivät kumpikin vähän väliä mitä sattui mieleen putkahtamaan.
Metsät näkyivät horisontissa, matkaa olisi vielä ainakin muutama tunti, niin pieniltä puut näyttivät. Aurinko oli juuri nousemassa, he olivat lähteneet hyvin aikaisin liikenteeseen ja matkanneet koko aamun vain välillä pysähtyien antaakseen hevosille juomaa. Palatsista mukaan oli lähtenyt kaksi koiraa, Prinssi ja Sapeli, kummatkin olivat nuoria elämäniloisia uroksia, jotka kaipasivat seikkailua jaktuvaan samettityyny-elämäänsä. Prinssi oli väriltään erittäin monivärinen ja olikin täten lueteltu sekarotuiseksi, kun taas Sapeli oli puhdas vinttikoira, joka juoksi jatkuvasti joukon etunenässä nopean juoksuvoimansa ansiosta. Kaikki tauot koirat olivat vain juoksennelleet, niillä näytti riittävän iloa.
Koska jokaisella oli hevosensa selässä jotakin retkivarusteitaan, Safiandra kantoi mukanaan naisten telttaa. Toinen tytöistä kantoi ruokatarvikkeita, hänen repustaan kuului välillä vaikka minkämoista kolinaa, kun astiat hakkasivat toisiaan. Muutaman kerran he olivat kahlanneet jokien ylitse, hevoset olivat saaneet nauttia siitä, sillä niillä virtasi iki solkenaan. Täten päätettiin jälleen pitää tauko.
hevoset sidottiin ohjaksistaan puihin ja jokainen kävi hakemassa läheisestä pikkuisesta lammikosta vettä poneilleen. Ne joivat kernaasti, kuului ihmisten puhetta, naurua ja hevosten litkintää. Taivaalla liiteli kaksi suurta kanahaukkaa, mutta ainakaan tänään he eivät tulisi saamaan odotettua annostaan näistä retkeilijöistä. Jokainen tuntui puhkuvan intoa, kohta he olisivat paikalla metsän siimeksessä!
Tauon jälkeen he nousivat ratsaille ja lähtivät taas kiitämään pienen jalottelun jälkeen. Matka tuntui sujuvan nopeasti, siinä ei paljoa ehtinyt jutella vierusratsastajan kanssa. Adraliini virtasi.. Matkaa oli jäjellä enää puolet äskeisestä, kolmasosa, neljäsosa, viidesosa.. Kauaa ei enää kestänyt, kunnes he laskeutuivat jälleen hevostensa selästä ja alkoivat pyrtyttämään telttoja mitään puhumatta. Safiandra juotti hevosensa joen vedellä, ties mistä saisi seuraavan kerran taas vettä. Hän haki myös omaan vesipussiinsa vettä ja sitoi sen maassa odottavaan satulaan. Hän silitti ja harjasi hevosensa ja siirtyi ahertamaan teltan pariin.
Illemmalla kaikki kymmenen nuorta istuivat tulen äärellä höpisten kuka mistäkin toisten nauraessa, laulaessa ja kuunnellessa..
