Nimim. Kittyh
Hahmo: Jaakob "Jaob" Merikruunu Einéa
Ikä: 17 vuotta.
Pituus: 154c.
Paino: 35kg.
Suku: Einéa
Luonne: Jaob on temperamenttinen ja ärhäkkä mies, joka ei kaipaa ystäviä tai seuraa. Hän etsii kyllä tyttöystävää ja salaisissa toiveissaan toivoo, että joku todellakin pääsisi tunkeutumaan hänen sydämeensä asti hänen kovan ulkokuorensa läpi. Hänen elämäänsä kuuluvat vain ja ainoastaan eläimet, kirjat, piirrustusvälineet, uskonto ja luonto. Ilman niitä hän ei yksinkertaisesti voisi elää. Hänellä on kaikesta huolimatta positiivinen elämänasenne ja hän nauttii jokaisesta päivästä, vaikka elääkin ne yksin vailla rakkautta. Jotkut epäilevät Jaobin töitä tallipoikana, sillä joskus hän kohtelee eläimiä kovin ottein. Kuitenkin hän vain haluaa opettaa ne selviytymään kovassa maailmassa ja antaa nille rakkauttaa puhelemalla ja silittelemällä niitä antaen rakkautta sydämestään.
Jaob pelkää hiljaisuutta. Hän voisi nukkua sisätiloissa mutta nukkuu mielummin talleilla hirnahtelevien hevosten ja tassuttelevien koirien ja kissojen seassa. Hän nautti musiikista ja runoudesta aina vapaa-aikanaan ja käy kuuntelemassa trubaduurin höpötyksiä aina kun kerkää. Muutoin hän vapaa-ajallaan lukee tai piirtää, ellei vietä aikaansa eläinten kanssa. Vaikka hän onkin jokseenkin agressiivinen, luonto saa hänet aina rauhoittumaan ja hän on siellä oma itsensä. Kylmässä maailmassa ei saa paljastaa todellisia heikkouksiaan, jotkut voivat käyttää niitä väärin..
Jaobille on usein ehdotettu ylennystä tallimestariksi. Kuitenkin hän tietää, että työhön sisältyisi enemään paperisotaa ja vähemmän itse eläimiä. Hän on kieltäytynyt useammin kuin kerran, mutta harkitsee ammattia jatkuvasti. Rahaa ei ole mitenkään liialti, siitä kertovat resuiset vaatteet ja likainen ulkonäkö. Mutta kun hän kasvaa vanhemmaksi, hän on ajatellut ottaa työn vastaan. Jaob pelkää myös jokseenkin tulevaa eikä sopeudu hyvin uusiin tapahtumiin, jotka vaikuttavat jotenkin ratkaisevasti hänen elämäänsä.
Temperamenttisuus ja ärtyneisyys näkyy arkielämässä niin, että kun joku yrittää tulla keskustelemaan hänelle yms. hän vain suuttuu ja poistuu paikalta. Sillä aikoinaan, pienenä, kun hänen perheensä oli vielä rikas, ihmisiä tuntui olevan kaikkialla. Pienenä hän oppi pelkäämään hiljaisuutta, ja äänestä onkin tullut hänelle täten eräänlainen paikkomielle. Kuitenkaan tappelemaan Jaob ei koskaan ala, sillä hän häviäisi hennon ruumiinrakenteensa vuoksi. Jaob ei osoita tunteitaan mielellään vaan purkaa tunteensa aina eläimille, jotka kuuntelevat aina mielellään.
Ulkonäkö: Jaobilla on ruskeat sotkuiset hiukset takaraivossa poninhännällä kiinni. Koska ne sojottavat joka puolelle, hän pitää usein myös hattua päässään, mustaa lierihattua, joka on parhaat päivänsä nähneet. Jaobin silmät sointuvat hyvin hiuksiin, ne ovat lähes mustat, riippuen valosta. Yhdessä valossa ne ovat siniset, toisessa violetit, kolmannessa mustat jne. Muut kasvonpiirteet ovat melko feminiiniset, miksi Jaob antaakin joskus otsahiustensa valahtaa suojelemaan hänen ulkonäöllistä heikkouttaan. Muutenkin hän näyttää hieman naiselta ruumiinrakenteensa vuoksi.
Ruumiinrakenteeltaan Jaob on hintelä, laiha kuin minkä ja erittäin lyhyt. Hänen sormensa ovat pitkät ja luisevat,samoin kuin hänen kätensä Ja jalkansa. Ylävartalo tuntuu olevan lyhyt, mutta jalat ovat pitkät, mistä onkin hyötyä monessa asiassa. Juoksuvoima on hyvä, mutta kestävyys ja lihasvoima eivät ole todellakaan parhaasta päästä. Hyvä että jaksaa raukkaparka ruokaämpärin nostaa paikalleen.
Jaob pukeutuu vihreään asuun, jonka hän on aikoinaan saanut Andartan ruhtinaalta, kuten monet muutkin vuosien työskennelleet tallipojat. Pukua on paikkailtu puolelta jos toiseltakin, minkä huomaa erivärisistä paikkauksista. Kummassakin polvessa on tummemman vihreät paikat, vasemmassa kyynerpäässä punertava, ja vasemman säären kohdalla violetin värinen ruutupaikkaus. Varallisuuden näkee heti, rahaa ei ole turhuuksiin, hyvä että ruoat saa päivittäin ostettua. Jaobilla on tumma amuletti kaulassaan, jossa joskus on ollut heidän sukuvaakunansa. Nykyäänkuva on tummunut Jaobin raaputusten ym. takia. Kuitenkaan hän ei halua heittää amulettia pois, sillä sillä on tunnearvoa enemmän kuin millään muulla.
Menneisyys: Jaob syntyi aivan Andartan itäosassa, Mustavuorien juurilla. Hänen isänsä ja äitinsä asuivat siellä kaikkine hiunouksineen. Heillä oli rahaa, mainetta ja jokainen varmasti tunsi heidän sukuvaakunansa kauniin ilveksen ruskealla pohjalla. Niin, kaikki tunsivat ennen suurta lamaa, joka heidän perhettään kohtasi. Isä sairastui vakavaan tuberkuloosiin. Hänen tilansa meni huonommaksi ja huonommaksi, kunnes hän viimein eräänä iltana otti ja lähti taivaan porteille. Leskeksi jäänyt Alexandria ei enää jaksanut, vaa myi kaiken omaisuutensa ja hävitti rahansa. Jaakob ja hänen vanhempi veljenä Gideon joutuivat töihin 10 vuotiana, Gideon pääsi paikalliseen pikkukauppaan siivoajaksi, Jaakob sai töitä hovin talleilta. Häntä ei aluksi huolittu töihin sinne millään, mutta kun he kuulivat perhettä koskeneesta tapaturmasta, he suostuivat. Jaakob vietti kaiken aikansa talleilla tehden hirmuisesti töitä ansaitakseen veljensä kanssa rahaa elämiseen.
Eräänä aamuna kun hän oli yön valvonut sairaan hevosen kanssa, Jaakob saapui kotiin. Hän löysi rakkaan äitinsä ja verisen veitsen, tämä oli kyllästynyt elämään tässä kurjuudessa. Jaakob oli tuolloin 14 vuotta. Gideon ja Jaakob muuntivat nimiään, Gideon muuttui Gidioksi ja Jaakob Jaobiksi. Sillä he eivät halunneet herättää nimiensä kanssa liikaa huomiota, kysyjille he eivät paljastaneet sukunimeään, vain uudet lempinimensä. Pojat hakeutuivat kirkkoon, missä heidät otettiin vastaan. Pastorilla* ei ollut lapsia, joten hän mieluusti otti pojat hoiviinsa.
Pastorin talo oli vaatimaton ja pieni, mutta siellä oli hyvä elää. Vain pastori tiesi Gidion ja Jaobin menneisyyden. *en tiedä, mikä tässä ropessa on uskonnonharjoittaja, mutta pastori saa nyt kelvata ainakin hetkeksi.
Lapsuudessaan kahtena vuotena he hellittivät hieman työntekoaan, ja keskittyivät tarkemmin upeaan Jumalattareen. Kuitenkin heitä kiellettiin rukoilemasta tai tunnustamasta uskoaan, se kuulemma oli joidenkin mielestä hulluutta. Ja täten pojat rukoilivat myöntämättä uskoaan rauhassa suuren talon yläkerrassa.
Gidion täytti 17 vuotta Jaobin ollessa 15. Hän muutti lähettyville ja pitää edelleenkin yhteyksiä veljeensä. Jaob jatkoi aherrustaan ja harjoitti uskontoon ja piirrustustaitojaan päivittäin. Vuodet vierivät leppoisasti ilman kummempia ongelmia. Hovin tallillakin porukka oli ehtinyt unohtamaan muutamassa vuodessa tyystin Jaobin todellisen henkilöllisyyden, kenenkään kanssa tämä kun ei koskaan mitään puhunut. Ja kun Jaob täytti 17 hän muutti asumaan ruhtinaan luvalla talliin kokonaisuudessaan. Hän otti tavaransa ja lähti.
[Noniin.. Siinä nyt tuommoinen veijari. Muuten, tekstiä voisi hieman suurentaa? Kun meille huononäköisille ei ole helppo lukea näin pientä tekstiä, ainakaan iltaisin .D Valhallassa ollut tekstikoko oli minusta hyvä. Odottelen vastauksia(nne) innolla ^^]
