” Hänen nimensä tullaan kirjoittamaan vielä kirjoihin, hän on uusi legenda. Merten kauhu. ”
Nimi: Donnay Raivolintu Fhicélda
Kutsumanimi: Don
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 19 vuotta.
Syntynyt: 29.01.XXXX
Suku: Fhicélda
Arvo: Merirosvo, jos sitä nyt arvoksi voi kutsua
Luonne:
" Kukaan nainen tai mies ei päihittäisi häntä sanaharkassa. Eläissäni en ole nähnyt ketään niin hyvää miekkailijaa.. Olin itse asiassa melkoisen järkyttynyt tuon kylmästä olemuksesta, vaikka neidin suloiset kasvonpiirteet ja suloinen hymy sulattaisi miehen sydämen, on tuo nainen oikeasti käärme, tai villipeto. Miten nyt kavalaa ihmistä sanotaankaan.
Näin kuinka tuo kavala nainen hymyili kylmästi sille viattomalle naiselle, joka oli vahingossa Donnayn ryöstöretkellä kaatanut säikähdyksissään iltapäiväteen tuon käärmeen päälle. Donnay oli kävellyt naisen luokse ja repinyt tuon ruskeista hiuksista mukanaansa käytävälle ja survaissut armoa antamatta pitkän kiillotetun ja käytössä kuluneen miekkansa naisen sydämen lävitse. Se oli kamalaa ja miten Don oli sylkäissyt ruumiin päälle ja riisunut tuon koruista taskuunsa.
Donnay oli selvästi voittamaton, vain paras miekkailutaitoinen mies ehkä pystyisi tappamaan hänet. Naisesta kulkee jo käytävilläkin huhu, että tuo on edesmennyt kuningatar joka syöksettiin alas vallasta myrkyttämällä. Hänen sielunsa ei saanut rauhaa, joten hän päätti kostaa murhaajiensa jälkeläisille, joten hän teki sopimuksen merirosvojen kanssa ja tulee aina ryöstämään ja murhaamaan hovilaisia aina täydenkuun aikaan, kun sielut vapautuvat kahleista ja he voivat tallustella ihmisten keskellä vapaasti joko aineellisina tai aineettomina.
Minä Edward Arkajalka Amalthaea, en kuitenkaan usko moisiin satuihin. Nainen vaikuttaa aivan tavalliselta merirosvolta joka on vain hyvä lähitaistelussa. Jos vain joku keksisi naisen heikkoudet, voisi naisen tappaa ja päästää hovi vapaaksi pelosta siitä, että heidät ryöstettäisiin tai murhattaisiin täydenkuun aikaan. ”
Kirjoittanut kirjailija Edward Arkajalka Amalthaea ystävälleen hovin miekkamestarille.
Ulkonäkö:
” Hänen ruumiinsa on siro ja kissamainen, ei naiselta paljoa lihastakaan löydy, enimmäkseen jaloista ja käsistä. Don on hyvin notkea kuin kissat, tuon silmät ovat kissamaiset ja liikkeet kevyitä ja tanssahtelevia. Pelkällä kaikella tuolla hän voisi lumota valtaansa miehen kuin miehen.
Naisen kauniit ruskean väriset hiukset olivat nyljitty miekalla epätasaisesti niskaan ylettyviksi. Tuon kaunottaren silmät ovat merensinistäkin vaaleammat kuin kirkas taivas. Naisen persikan väriset huulet olivat houkuttelevat, kuten niiden välistä kehräävä kaunis ääni joka oli kuin pelkkää rakkautta ja jäätä.
Hän puhuu laulaen, hänen äänensä kaikui päässäni ja kaikuu yhä. Se kietoo valtaansa ja tanssahtelee ympärilläni. Olen silmittömästi rakastunut hänen ääneensä. Donnayn ääni on julma, mutta kuitenkin niin herkkä ja viattoman kylmä, se saa ihoni kananlihalle. Olen täysin varma, että hänen äänessään on taikaa joka saa ihmisten päät pyörälle ja unohtamaan kaiken juuri silloin. Minä todellakin palvoisin häntä, ellei hän olisi merirosvo, varas ja murhaaja.
Naisen yllä oli ensinäkemyksellä likaisenvalkoinen väljä leningi ja leningin päällä musta korsetti punaisineen nauhoineen. Hänen kauniit balleriina kenkänsä korostivat naisen siroja jalkoja. Naisen hiukset olivat letillä ja sidottu kiinni punaisella paksulla samettisella langalla. Hänen kaulassaan roikkui kolme erilaista kultaista ja hopeista korua, varmasti varastettu joskus hovista.
Toivottavasti sinä tiedät nyt rakas ystäväni, kuka sinua on vastassa aina täydenkuun aikaan.”
Kirjoittanut kirjailija Edward Arkajalka Amalthaea ystävälleen hovin miekkamestarille, Donnayn tuntomerkit.
Menneisyys:
Nainen syntyi eräänä raivoisalla ja myrskyisällä päivällä merirosvojen pariin laivalla. Hänen äitinsä oltiin ryöstetty hovista merirosvojen pariin ryöstöretkillä, tätä ei tietenkään kerrottu nuorelle Don neidille joka kasvoi sekavassa ympäristössä. Äitinsä ja merirosvojen opissa. Hän oppi laulun salat äidiltänsä, Don oli saanut niin sanotun laulun lahjan jo syntyessään. Hänen äänensä oli aina niin pehmeä ja hunajainen. Donnayn ollessa kymmenen, katosi hänen äitinsä mysteerisesti. Epäiltiin, että tuo oItaisiin myrkytetty, että joku hovissa oleva vakoilija olisi päässyt salaa alukselle ja myrkyttänyt Donin äidin. Ikinä ei saatu sitä tietää. Donnay oli pitkään surullinen ja pahoillaan asiasta.
Nainen eli siinä uskossa, että hänen äitinsä oli myöskin ollut aina merirosvo, miten hän olisi voinut tietää, että hän kuului oikeasti hoviin, kun hänen äitinsä suojeli sitäkin salaisuutta henkensä kaupalla. Hän ei halunnut jättää tytärtään yksin rahvaitten miesten keskelle, vaikka toki nuori nainen hyvin pärjäsi.
Naisen täyttäessä 18, pääsi hän täysi-ikäisyytensä kunniaksi ihan itse mukaan ryöstelemään hovin ladyjä ja Lordeja. Toki nainen oli mukana ollut, mutta hänen tehtävänään oli aina vain vahtia laivaa.
Nyt oli naisen miekka opeista hyötyä kun lukuisat vartijat olivat valppaina juuri tälläisten valoisien täysikuisten öiden aikoihin. Saihan ryöstönkin aikana yks jos toinen jos kolmaskin vartija surman naisen pitelemän ja heiluttaman miekan kautta. Olihan se toki ensimmäiset kerrat melkoinen shôkki naiselle, hänen tajuttuaan, että hän oli juuri ryöstänyt ihmishenkiä ja mitä pahinta. varmasti noilla miehillä oli perhe kotona jota elättää.
Vuoden aikana kuitenkin, kun ryöstöretkiä oli tullut lisää, oli nainen luonut ympärilleen paksun kylmän kuoren. Hän ei päästäisi ketään sen sisälle. Äidin poismeno, murhat ja ne anelevat katseet ja kyyneleet, olivat tehneet naisesta kylmän ja etäytyvän. Hän ei aikoisi kiintyä enää ikinä kehenkään, jolloin hänen ei tarvitsisi surra noiden poismenoa.
Donnaylla oli kuitenkin sydäntä, hän rakasti yhä äitiään joka oli lähtenyt hänen luotaan jo 9 vuotta sitten. Hänen muistollensa, hän päätti, että hän laulaisi aina, hänen äitinsä lauluopit eivät valuisi turhaan, hän vaalisi kaunista lauluääntään ja lumoisi kaikki. Hän kostaisi äitinsä kuoleman tappajille ja noiden jälkeläisillensä.
Muuta:
- Nainen omaa taikuuden taidon ja osaa käyttää tätä hyvin. Taikuus on periytynyt hänen isältänsä joka on merirosvo, mutta isä ei ole kovin läheinen Donnaylle. Heillä on oikeastaan hyvin viileät välit toisiinsa.
- Nainen omistaa lemmikki papukaijan jonka nimi on Papito, mutta kutsuu tätä papiks. Papukaija on väritykseltään musta, mutta linnun rinta on valkoinen ja tuon pyrstönpää on valkoinen.
Lintu osaa myös puhua selvää kieltä ja enimmäkseen se kyllä matkii omistajansa sanoja. Joskus Donnayllä menee hermot lintuun ja tämä lukitsee tuon pimeään vaatekaappiinsa jolloin tuo hiljenee ja Don saa mielenrauhan.
" Hänen nimeään pelätään lausua ääneen "
-------------------------------------------------------------
// Juu tuo suku juttu ny oli hieman sekainen eli siis olen valmis muuntamaan niitä jos niisson jtn epäselvyyksiä. Jip Jip. ""
