Nimi: Lucretius Surusiipi Narcissos
Ikä: 32
Ammatti/Aatelisarvo: Kreivi
Luonne:
Lucretiuksen luonnetta jos lähtisi kuorimaan, niin uusiin kerroksiin ihan kyllästyisi.
Niin kai kävi hänelle itselleenkin, koska nykyään Kreivi viettää suurimman osan ajastaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Tila on sellainen, jota vaikkapa sana huumaantunut kuvaisi mainiosti. Suurinosa ihmisistä hänen ympärillään ei tiedä tätä pikkuseikkaa, että tila ei ole pysyvä. Jos kuuluu yhteen näistä tietämättömistä, niin kreiviä luulee automaattisesti vähämieliseksi. Iloliemi ei nimittäin vaikuta häneen samalla tavalla, kuin useimpiin ihmisistä. Se ei piristä hänen ajatuksiaan, eikä saa nauramaan turhan montaa kertaa, vaan päinvastoin katkaisee mielenliikkeet lähes täysin. Kun Kreivi sitten yrittää koota niitä, hän väsyy ponnistelusta ja vaikuttaa siksi uneliaalta ja yksinkertaiselta.
Ei Kreivi suinkaan nautiskele vaikuttaakseen tyhmältä, vaan unohtaakseen surunsa. Hän on kai aina ollut pohjimmiltaan alakuloinen ihminen, mutta näkyväksi tämän puolen laukaisi vasta ne muutamat tapahtumat menneisyydessä, jotka saivat Lucretiuksen turvautumaan tuliveteen. Hänellä on vahva usko, että mikäli hän ei hukuttaisi murheitaan ensin, ne hukuttaisivat hänet. Kreivi ei vaan ole käsittänyt ja tuskin koskaan tuleekaan käsittämään, että murheista ei päästä turvautumalla elottomiin, vaan elollisiin. Niihin, joita hänen materiallisen onnensa täyttämään ympäristöön kuuluu vain vähän. Tietenkin kunnon Kreivillä on muuutama palvelija, mutta eivät hekään kovin uskollisia murheen murtamalle isännälleen ole. Levittelevät kaikenlaisia juoruja herran tempauksista ja käyttävät hyväksi tämän suvulle ominaista anteliaisuutta, joka on melkeinpä ylilyövää humalatilassa. Mistä tulikin mieleen, että useimmiten juuri ennen sammumispistettä Kreiviä kannattaa pyytää tarjoamaan. Silloin hän yleensä nostaa voipuneesti kättään maatessaan poski pöytää vasten ja sammaltaa ohi kulkevalle tarjoilijalle, että tämän on syytä tarjota koko kapakalle hänen laskuunsa.
Välillä Lucretius yllättää muut ja itsensä totaalisesti sanomalla jotain terävää, tai naurahtamalla veikeästi, mitä hänellä ennenvanhaan oli tapana tehdä useammankin kerran. Tähän tilaan yleensä auttaa se, että Kreivi hiipii nurkan taakse, ottaa povitaskusta esiin hopeisen taskumatin ja huikkaa aimoannoksen.
Lucretiuksessa kohtaisi mahdollisesti melko siedettävän miehen ilman alkoholia. Tosin hänen herkkyytensä ja mahanpohjassa tuntuva suru saattaisivat aiheuttaa ongelmia. Ei haavoittuvuudessa ole sinällään mitään pahaa, mutta kun sen yrittää kätkeä, niin sen kätkee yleensä vielä huonompiin piirteisiin. Lucretiuksen tapauksessa on kyse ylpeydestä ja pitkävihaisuudesta.
Ilman alkoholia myös hänen järkensä, - se mikä siitä on jäljellä - pääsisi esille. Lucretiuksella on melkoisen nopea päättelykyky ja hän on hyvätaustaisena aatelisena oppinut. Kreivin kanssa olisi helppo jutella niin kirjallisuuden klassikoista, kuin kauneimmista hevosroduistakin, mikäli hänen tilansa sallisi. Harvoin se kuitenkaan sallii. Raittiina mies siis olisi moninverroin virkeämpi. Myönnettäköön, että katkera ja surullinen, mutta vaikuttaisi silti edes elävältä. Lucretiuksen huumori on muuten syvän mustaa, sarkastistakin ja joidenkin mielestä hän pilailee turhan vakavista asioista. Useimmat asiat ovat kuitenkin hänen itse kokemiaan, joten hän ei pidä niitä enää sopimattomina pilailun aiheina.
Kreivin menneisyys on kovin hämärä useimmille, joten hänen maineensa on yksiselitteisesti huono. Hän on vain naurettava, yliarvoinen alkoholisti, joka on saannut kaiken hopeatarjottimella ansaitsematta sitä mitenkään. Totta on, ettei hän ole juuri paljoakaan tehnyt asemansa eteen, mutta ei myöskään surujensa. Elämä antaa, elämä ottaa. Kaikki olisi kai kunnossa, jos joku olisi ollut mukana Lucretiuksen matkalla, mutta kaikki ovat joko menehtyneet, tai jättäneet hänet.
Jumalatar Aiglaiaan Kreivillä on viha-rakkaus-suhde. Välillä hän rukoilee tätä lähes yötä päivää maanisessa horrostilassa, mutta useimmiten vain kiroaa hiiteen koko hyödyttömän akan.
Ulkonäkö:
Pitkä, riutunut ja ryhditön mies omistaa sitä jotain. Näin sanovat ne, jotka ovat päätyneet sananvaihtoon kyseisen hulttion kanssa, tai sitten tavoittaneet katseen tämän silmistä. Äänen taika on pehmeänkarheassa matalassa sävyssä, joka rauhoittaa ihmistä ja saa tämän unohtamaan murheensa, tai pitämään niitä mitättöminä. Se toimii tosin vain yhdelle ihmiselle kerrallaan ja voimakkaasti vain katsekontaktin kera.
Kreivi kätkee pituuttaan huonoryhtisyyteen ja mataliin pohjiin, mutta silti hän kokonsa puolesta herättää arvovaltaa. Oikeastaan vartalo on hämähäkkimäisen pitkäraajainen ja luinen, mutta vaikutelmaa voi muuttaa vain pukeutumalla oikein, mihin hänellä on varakkaana miehenä mahdollisuudet. Lucretiuksen tyyli on rönsyilevä, mutta silti hyvänmaun rajoissa, koska sen on luonnut kallis vaatturi. Aluspaidan hihoista ja kauluksista löytyy usein pitsiä, mutta päälimmäinen jakku on aina tyylikäs kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lucretiuksen pursuavaan vaatevarastoon kuuluu paljolti juhlavia pitsipaitoja, käytännöllisiä jakkuja ja tyylikkäitä liivejä, hulmuavia viittoja, sekä muutama villainen kokopusero, joka on helppo sujauttaa pään yli, kun sää kylmenee. Värit ovat paljolti mustan ja valkoisen väliseltä kirjolta, mutta myös suvun väriä, keltaista, näkee usein esimerkiksi koristeompeleissa, aluspaidoissa ja liiveissä. Koska vaatturi on luonnut pukimet vartavasten Lucretiukselle, ne ovat leikattu korostamaan hartioita ja leventämään hivenen vaikutelmaa, näin hän näyttää kookkaalta, eikä luisevalta. Housut ovat usein tummia, ettei lika näy, sekä kapeita, jotta ne voi sujuvasti sujauttaa ratsastussaappaiden sisälle. Säärystimiä ei pidä unohtaa, eikä myöskään matalakantaisia kenkiä, joita hän harrastaa. Muutamia leveitä herrashousujakin Kreivi omistaa, mutta niiden liehuvista lahkeista vain pääsee viima kylmettämään hänen laihoja koipiaan, joten ne jäävät kaappiin. Leveälieriset ja syvälle painuvat hatut ovat miehen ainoa tyylimerkki, josta hänet tunnistaa varmasti.
Kavot ovat raamikkaat ja selkeäpiirteiset. Vaikka niistäkin tietenkin löytyy jos jonkinmoista valittamista, niin kuin kaikkien kasvoista. Nenä on kuulemma turhan pitkä, posket lommollaan, huulet kopeat ja leukakin kapea. No pelastava tekijä on silmät. Väriltään ne ovat yötaivaan väristä samettia ja useimmiten pehmeät kuin pumpulipilvet. Teräviksi ne käyvät vasta silloin, kun herra on selviämään päin. Terävyys ei ole kylmän kalskahtavaa, vaan se kertoo enemmänkin ajatuksista, jotka on kätkeytynyt niiden taakse. Silmiä verhoaa mustanruskeat, tuuheat ripset, joita herra räpyttelee tiheään pohtiessaan jotain erityisen ankarasti. Luomien yläpuolella on tummat, paksuhkot siivenmalliset kulmakarvat, jotka eivät kuitenkaan voita silmien pehmeyttä ankaruudessaan. Hiukset ovat mustanruskeat ja mikäli olisivat vapaina, niin valuisivat puoliselkään mahtavana kihararyöppynä. Yleensä ne ovat kuitenkin palmikoitu selänkaarelle siististi.
Menneisyys:
Oi voi, mitä draamaa onkaan tuon Kreivin menneisyyteen kätkeytynyt. Siitä loisi trubaduuri jos toinenkin surullisen sävelmän.
Rakas iltatähtemme on vihdoin syntynyt. Hänet nimettiin Lucretius Ilosiipi Narcissokseksi. Vaimokultani, Meniere Onnenkukka Narcissos, on kunnossa, vaikka synnytys ottikin voimille. -Nikossis Heikkomieli Narcissos.
Lucretius oli erityisesti äitinsä rakastama iltatähti, jonka ensimmäiset lapsuusvuodet sujuivat varsin sutjakasti vanhemman veljensä, Nikolei Norjapoika Narcissoksen varjossa. Ei Lucretius siitä kärsinyt, koska hän ei edes kaivannut huomiota. Hiljainen, suloinen poikaraukka aina hymysuin. Nikolei-veli oli hänen esikuvansa tietenkin, kuusivuotta vanhempana. Veljestä oli hyvää vauhtia tulossa valmis sukukartanon perijä ja kaikki meni putkeen. Hänet tutustutettiin seurapiireihinkin jo 14-vuotiaana, että hän varmasti tuntisi kaikki isän siirtyessä ajasta ikuisuuteen, jolloin hän perisi Kartanon muhkeine tiluksineen. Lucretius puolestaan kasvoi veljeensä verrattuna vapaasti, vaikka tietenkin hänkin opiskeli valtavasti kaikenlaista Andartan Valtakunnan historiasta käytöstapoihin. Ei Nikossis-pappa tietenkään olisi sallinut poikansa sivistymättömäksi jäädä. Edes siinä tapauksessa, että tällä ei ollut juurikaan merkitystä kartanon tulevaisuudelle.
16-vuotiaana oli Lucretius itsekkin päätynyt jo seurapiireihin. Ensimmäisissä tanssiasissaan hän luikki häälyvänä hahmona seiniä pitkin, kunnes häneen yllättäen törmäsi nauravainen neiti. Kyseinen neiti oli oikea sinisilmäinen kultakutri, herttaisen oloinen pakkaus. Nuorella herralla oli sydän pakahtua ja hän on varma vieläkin siitä, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jostain Lucretius sai rohkeuden pyytää tuota neitoa tanssiin ja sinä iltana hän pisti koko viattoman teinipojan viehätysvoimansa käyttöön. Se vaikutti toimineen, koska seuraavissa, eikä sitä seuraavissa tanssiaisissa kukaan toinen uskaltanut tuota neitoa - nimeltään Aminda Puhdaslempi Amalthaea - hakea tanssiin. Silloin oletettiin Amindan, 19-vuotiaan villikon vakiintuneen ja löytäneen itselleen täydentävän kumppanin rauhallisesta Lucretiuksesta. Osasyynä saattoi olla myös se, että Amindan hutsunmaine oli kiirinyt jo jokaiseen korvaan. Lucretius ei silloin sitä lainkaan ymmärtänyt, mutta myöhemmin kyllä.
Kartanonperillisen velvollisuudet alkoivat käydä melko raskaiksi Lucretiuksen veljelle, Nikoleille. Hänellä oli pyörinyt mielessään melko itsetuhoisiakin ajatuksia, kunnes tuo pikkuveljen oletettu kumppani tarjosi oivan mahdollisuuden. Eräänä iltana he eksyivät juttelemaan kahdestaan. Aminda myönsi ahdistuneensa siitä miten hänet liitettiin toiseen lähes väkisin, eikä kiitellyt Nikolein pikkuveikkaa kovinkaan mairein sanoin. Hänen sanoillaan Lucretius oli lapsellinen, pikkuvanha ja alkoi käydä pitkäveteiseksi. No Nikolei puolestaan purki harmiaan velvollisuuksiaan kohtaan ja sanoi olevansa loukussa. Amindan päähän pulpahti ajatus joka äkkiseltään kuullosti mielettömältä, mutta toisaalta siinä oli oma hohtonsa. Hän sai suostuteltua Nikolein tuumaan ja seuraavana iltana he läksivät yönselkään, pakenivat velvollisuuksiaan. Tuota ennen vei Nikolei repäistyn paidankappaleen Lucretiukselle ja vannotti tätä antamaan sen isälle, karhun jäljiltä. Lyhyesti hän kertoi suunnitelmistaan mainitsematta kuitenkaan Amindaa ja veljet erosivat lämpimällä halauksella. Veljelleen uskollinen nuorukainen vei repaleisen kangaskappaleen isälleen "karhun raatelemana", saaden jo ennestään heikkomielisen miehen maailman järkkymään syvästi.
Seuraavina päivinä kartanoon kantautui huhu, että myös paikallisilta mahtisuvun jäseniltä oli kadonnut heidän nuorikkonsa, Aminda. Tämä puolestaan järkytti syvästi
Lucretiusta. Nopealla päättelykyvyllä varusteltu nuorukainen käsitti tulleensa petetyksi julmasti. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä yrittää kostaa mustamaalaamalla veljen maine, kun Kartanonherra uskoi syvästi poikansa sankarikuolemaan. Hän laiminlöi sekä vaimoaan, että poikaansa ja unohtui omiin maailmoihinsa täysin. Kun seuraava ruttoaalto tuli, heikko ja vanhaksikin käynnyt isä sairastui vakavasti. Itsekkin heikoksi käynnyt Kreivitär ajatteli poikansa parasta ja lähes pakotti tämän jättämään kotinsa ja matkustamaan Adresteian palatsiin. Rouva jäi uskollisesti hoitamaan itse puolisoaan kartanoon, eikä kauaakaan mennyt, kun hänelläkin oli jo tartunta. Isän kuolema tuli pian tämän uutisen jälkeen ja kaikki oli vain vastaiskuja toistensa jälkeen nuorelle Lucretiukselle, joka ei ollut edes täysissä vuosissaan.
Palatsissa jotenkuten asettumaan päässyt herra sai pian kuulla äitinsäkin kuolleen. Siinä meni viimeinen ja ainoa ihminen, joka oli aina ajatellut vain hänen parastaan. Yksinäinen herra oli kovin, koska hän sulkeutui koreaan huoneistoonsa murehtimaan ja kärsimään kovia kokemuksiaan. Alkoholista löytyikin se uskollinen ja kaivattu ystävä tuolle murheenmurtamalle. Heidän tarinalleen ei loppua näy ja näin ollen Lucretius harhailee nykyäänkin ympäri palatsia horrostilassa, välillä selvempänä ja välillä sitten.. Ilosiipi on vaihtunut Surusiiveksi.
Muuta:
Silmissään ja äänessään Kreivillä on jokin merkillinen rauhoittava vaikutus, joka saa ihmiset helposti unohtamaan omat murheensa. Sitä kai taiaksikin voisi kutsua.
Lucretius omistaa vanhan sukukartanon tiluksineen Andartan kuningaskunnan eteläisessä osassa, Amalthaeasta katsoen Kyynhännän toisellapuolen. Kartanolle kuuluu hyviä metsästysmaita ja peltoja. Muutamat palvelijat huolehtivat siitä, ettei rosvot pääse ryöväämään kalleuksia ja pelloilla on miehiä. Muuten on paikka kovaa vauhtia rapistumassa, koska sieltä puuttuu elämä.
Lucretiuksen ratsuna palvelee kaunis, kimo, sirojalkainen tamma, jonka herra on katkerana nimennyt Amidaksi. Muttei tämäkään neiti ole aivan hänen hallinnassaan. Se pukkaa olemaan itsepäinen ja vikuroiva, sekä turhan säikky. Siinä ei ole jäljellä sitäkään vähää herttaisuudesta, mitä hänen kaimallaan vaikutti olevan. Olisi Lucretius toki pistänyt ratsun jo eteenpäin, ellei hänellä olisi suvulleen ominaista jääräpäisyyttä. Hänellä on kova tahto kesyttää tuo tamma kulkemaan oman tahtonsa mukaan.
Suku: Narcissos
Suvun värit: Keltainen ja savunharmaa
Sukuvaakuna: Karikatyyrimäinen, vahingoittunut pöllö, joka yrittää pysytellä ilmassa toisen siipensä varassa.
Suvusta lisää: Narcissos on pieni Aatelissuku Andartan kuningaskunnan laitamilla, jonka toinen jalka on niin sanotusti jo haudassa. Lucretius on ainoa jolta suvunjatkaminen fyysisesti luonnistuisi, mutta hänen varaansa on melko turha laskea toiveita. Ulkonäöllisesti voisi päätellä suvun olevan etelästä, mutta siirtymisestä Andartaan siirtymisestä on jo kauan. Sen todistavat muun muassa vanhat kirjoitukset sukukartanon historiasta. Osa kirjoituksista on kuitenkin tuhottu, koska niiden aiheena oli asioita, jotka olisivat saattaneet kaataa suvun ja se aseman. Suurinosa koski taikuutta, joka on useimmilla Narcissoksilla ollut verissä, mutta osassa oli myös tilastoitu suvun ihmisten harrastamia siveettömyyksiä ja rikollista toimintaa.
Ne harvat, jotka enää tätä kukoistuksensa kauan sitten kokenenutta sukua muistavat, eivät yleensä ole keksineet pahaa sanaa sen jäsenistä. Arvokkaita syystäkin, luotettavia, hyväkäytöksisiä ja anteliaitakin vielä. No jos hiukan muistia kaivellaan, niin jossain vaiheessa tulee mieleen sellaisia piirteitä, kuin liiallinen ylpeys ja jääräpäisyys.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hyi kamala miten masentava tästä tuli : o Tuli kai purettua vähän depressioita.
Joo mahdollista, että löytyy kaikennäköisiä epäjohdonmukaisuuksia, muttakun.. Okei jätin tarkistamatta, kun rivit alko pomppia silmissä. Tuli kirjotettua melkein putkeen, mutta en malttanut olla lähettämättä vielä tänne =)
