Nimi: Erica Lumitähti Idfia
Ikä: 17
Ammatti/Aatelisarvo: Nellia Aamukaste Kuunsäde Íorin palvelustyttö
Suku: Aateliton
Sukuvaakuna: Ei ole
Luonne: Erica arvostaa nöyriä, mutta hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Hän ei pidä yhtään ylpeilystä tai nokkavuudesta. Jos Erica suuttuu, hän ei ala huutaa kuin täysi sekopää, vaan hän hiljenee omiin mietteisiinsä ja ajatuksiinsa, kun samalla keskittyy tekemäänsä työhön tarkemmin. Erica suuttuu kunnolla hyvin harvoin, mutta sellaisiakin tapauksia sattuu, että joku saa Erican huutamaan silkasta raivosta.
Erica ei voi olla huomaamatta kadulla makaavia köyhiä ja sairaita, mutta kun hänellä ei itsellään ole varaa maksaa heille mitään, niin hänellä on paha tapa varastaa muutamia kolikoita, ja ojentaa ne köyhille. Ikinä nainen ei ole siitä jäänyt kiinni, mutta sekin päivä saattaa koittaa joskus.
Erica on ymmärtäväinen ja hyvä kuuntelija. Hänen harvat ystävänsä kertoivat hänelle aina kaikki huolensa ja salaisuutensa, eikä Erica ole paljastanut niitä ikinä muille.
Nykyisin kun hän on hovissa töissä, ystäville jää hyvin vähän aikaa. Ellei sitten satu jonkun aatelisen kanssa muutaman sanan vaihtamaan. Mutta nämä nokkavat ihmiset eivät usko huoliaan tavallisen palvelijan korviin.
Nainen osaa selittää mitä ihmeellisimpiä asioita, omalla tavallaan, jota kukaan täysijärkinen ei ymmärrä. Yleensä hän puhuu itsensä pinteestä omalla erikoisella tyylillään, ja on näin säästynyt monet kerrat selkäsaunalta tai muulta rangaistukselta. Erican ääni on kimeähkö, joka sekin muistuttaa nuoren lapsen ääntä.
Itseään Erica pitää varsin typeränä ja osaamattomana henkilönä. Hän osaa juuri ja juuri lukea, mutta kirjoittaakin sitäkin vähemmän. Hyvä jos oman nimensä. Hän on vain tehnyt töitä koko lyhyen elämänsä, joten aikaa eikä varaa ole ollut opiskeluun. Hänen äitinsä oli kyllä opettanut muutamia erittäin käytännöllisiä taitoja, joita hän kylläkin käyttää hyvin harvoin. Ericalla ei näet ole laisinkaan kirjoja, ellei hän sitten satu vilkaisemaan Nellian kirjavarastoa.
Ulkonäkö: Erica on lyhyt, ja sirorakenteinen. Hän on melkeinpä muodoton, eli rintoja tai takapuolta ei juurikaan löydy.
Erican kasvot ovat normaalit, eivät kauniit mutta eivät sen pahemmin rumatkaan. Hänellä on täysin siniset silmät, joita hän kylläkin inhoaa yli kaiken. Silmiä kehystää tuuheat mutta vaaleat ripset. Erican suu on pieni ja nätti. Hän ei maalaa huuliaan, vaan antaa niiden olla luonnollisen väriset. Ericalla on pieni ja pyöreähkö nenä, lapsen nenän kaltainen. Hänen poskissaan ja nenässään on vähän vaaleita pisamia, ne eivät näy kaukaa, mutta jos tuo päänsä aivan lähelle naisen kasvoja, pisamat huomaa aika helpostikin. Erica hymyilee harvoin aidosti. Mutta kun joku saa hänet hymyilemään, hänen hymynsä on kaunis ja suloinen, jota ei kylläkään kovin moni pistä merkille pienen suun takia.
Ericalla on yllään Nellian määräyksestä valkoinen tiukka korsetti jonka kiristysnarut ovat punaiset. Hänellä on myös lyhyehkö polvien ylle ylettyvä musta hame. Ja kenkinä hänellä on matalakorkoiset mustat kengät. Hän pitää kaulassaan aina puista, pientä ja rumaa riipusta, mutta ei ottaisi sitä mistään hinnasta pois. Hänellä on ranteessaan aika arvoton rannekoru, mutta ei hän siitä välitä. Erica pitää koruista, mutta ei koskaan eläessään ole kunnollista korua omistanut.
Erican hiukset ovat tummanruskeat ja karheat. Ne menevät helposti takkuun, ja eivätkä meinaa selvitä millään. Hän pitää hiuksiaan hyvin usein tiukalla letillä Nellian määräyksestä. Hänen hiuksensa ovat hyvin harvoin auki. Letin hän solmii aina joko punaisella - tai valkoisella hiusnauhalla. Hiukset yltävät letillä melkeinpä alaselkään. Erica ei juurikaan panosta hiuksiensa hoitoon, joten hiukset saattavat näyttää suorastaan harakanpesältä ollessaan auki. Aamuisin hiukset on myös erittäin vaikea saada letille, joten lettikään ei ole mitenkään parhaasta päästä.
Menneisyys: Erica syntyi hyvin köyhään perheeseen, eikä koskaan ole opiskellut mitään. Vain hänen äitinsä opetti häntä lukemaan, ja sekin taito on jäänyt hyvin vähäiseksi. Hänen isänsä lähti Erican ollessa nuori. Vain noin kymmenkesäinen, ja hänen äitinsä kuoli pari vuotta myöhemmin. Erica jäi äitinsä kuolinyönä täysin yksin. Yksin, hylättynä ja kylmissään nuori tyttö lähti tarpomaan metsään, kuin etsiäkseen jotakin mihin turvautua. Yhden yön hän kerkesi metsässä hytistä, kunnes Nellian perhe löysi tyttöraukan, ja otti tämän hoiviinsa.
Erica on siitä lähtien palvellut uskollisesti Nelliaa, ja tämän perhettä, koska on sen tavallaan velkaa.
Nellia on aina ollut ystävällinen Ericalle, siitä hetkestä asti, kun he tapasivat ensimmäisen kerran. Vaikka Nellia onkin määräilevää ja nokkavaa tyyppiä, Erican joku osa pitää hänestä. Nainen ylipäätään on aina inhonnut nenäkkäitä ja komentelevia ihmisiä, mutta Nellia on erikoistapaus. Nelliaa Erica ei ole koskaan vihannut, eikä luultavasti tule koskaan vihaamaankaan.
Muuta: Ericalle ei jäänyt perheestään muuta muistoa, kuin arvottoman näköinen puusta veistetty pieni koru, joka roikkuu naisen kaulalla ohuessa nahkanyörissä. Hänen äitinsä antoi tämän korun Ericalle kuolinvuoteellaan, ja sanoi, että hänen olisi varjeltava sitä hengellään. Erica ei tiedä tämän syytä, mutta on varjellut korua aina, kuin se olisi mittaamattoman arvokas kultariipus.
Erica toki edelleenkin kaipaa perhettään, ja omaa taloaan, mutta hän on tavallaan onnellinen täällä hovissa. Hän suoraan sanottuna rakastaa palvella Nelliaa, vaikkei häntä kunnioitettaisiinkaan. Erica on tottunut sellaiseen, että häntä ennemminkin syrjitään kuin suositaan. Niin ihmeellistä kuin se onkin, hän ei yksinkertaisesti haluaisi olla korkeassa virassa hovissa, vaan haluaa elää ennemminkin pienenä ja huomaamattomana palvelijana.
