Pelaaja: Kaida
Nimi: Hadar Halla Harrell
Ikä: 30
SP: nainen
Arvo: Ritarinna
Suvun vaakuna: Juokseva kettu
Luonne: Hadarin päätä ei juuri millään käännellä. Nainen omaa uskomattoman itseppäisyyden ja terävän kielen. Jos nhän menettää hermonsa, joka ikinen tämän lähellä oleva toivoo olevansa mailien päässä. Hadarin ääni iskee melkein maahan ja eipä tämä kamalasti epäröi tehdä sitä itsekkään ilman sanoja.
Hadar on uskollinen Lothringeille, kuten koko muukin suku. Hän ei ikinä kuvittele loukkaavansa kuninkaan sukua tai lausuvansa pahaa sanaa tästä.
Vallitseva ilme naisen kasvoilla on tarkkaavaisuus. Vuodet tantereella muuttavat ihmistä. Hadar ei pelkää enää niinkään paljoa kuin ennen, muta mitä hän pelkää on todellista. Kauhut joita hän todisti, kuolemat jotka hän tuotti... Toisinaan nainen painuu hiljaiseen suruunsa, muttei masennukseen.
Kun joku hovinainen pyörtyisi miesten jutuista, Hadar heittää miehille vielä rajummin ja härskimmin takaisin, paitsi yöllisistä seikkailuista. Niitä kun nainen ei harrastele. Hänen huumorin tajunsa on varmasti kieroutunut vuosien varrella pahasti normaalista.
Hadarin menneisyys todistaa sen, että hänellä on kykyjä johtaa ja pitää suurikin ryhmä koossa. Hänen äänensä on useamman kerran taistelussa karjunut jotain tovereilleen tai vastannut heille. Eikä nainen pelkää vastuuta ja muiden komentelua.
Ulkonäkö: Hadarin ruumis on kouliintunut vuosien varrella lihaksikkaaksi ja jänteväksi. Hänen taistelutaitonsa eivät kuitenkaan koskaan perustuneet voimaan, vaan nopeuteen ja kestävyyteen. Taisteluista ja elämän koulusta häntä ovat myös seuranneet muutamat arvet. Naisen vasemman kulman halkaisee arpi, kuten myöskin oikean olkapään. Lisäksi naisen oikea käsi on poikki ranteesta. Sen paikalla on puukäsi tai jokin muu pieni kiva korvike.
Naisen iho ei ole pehmeää ja siloista sen koettua hieman elämää. Käsi on karhea ja voimakas. Ei ole epäilystäkään etteikö hän voisi hoidella vastustajansa kirjaimellisesti ilman toista kättään. Hadar ei pala, mutta ei myöskään rusketu. Hän on kalpea päivästä päivään ilman pisamia tai muita ärsyttävyyksiä. Toisinaan nainen saa kuitenkin inhottavaa ihottumaa auringosta, mutta vain harvoin.
Naisen kasvot ovat ihme kyllä pysyneet siloisina arpea lukuun ottamatta. Kasvoja hallitsee terävyys. Teräväleuka ja nenä, korkeat poskipäät ja kapeat huulet. Silmät ovat siniset ja toisin kuin voisi olettaa naisella on vaaleat ripset ja kulmakarvat. Olisihan se kerrassaan kummallisen näköistä, jos ei olisi.
Hadarilla on hopeisenharmaat hiukset. Tästä juontuukin hänen toinen nimensä Halla. Hiukset on kynitty lyhyiksi parin sentin mittaisiksi käytännön syistä. Hadar on myös ollut kalju, mutta todenut ettei se oikein ollut hänelle. Nykyää hiukset siis ovat sinnikkäästi, kuin tuulen tuivertamat ja luovat naiselle oman villin vaikutelmansa.
Pituus: 176 cm
Paino: xx kg
Vaatetus/tyyli: Hadaria ei saa mekkoihin tai hameisiin tappamallakaan. Housut ne olla pitää. Tosin tämä on varmasti ymmärrettävää, sillä nainen ei ole ikinä edes pukenut hametta päälleen.
Naisen tyyli on korutonta. Hyvät materiaalit, jotka kestävät pitävät vaatteet arvokkaina. Hadar käyttää ratsastussaappaita, tunikoita, liivejä... samoja vaatteita kuin miehetkin. Hän jopa on rakastunut hattuihin! Eikä ole mitenkään harvinaista että naista luullaan ensin mieheksi.
Naisen suvun värejä ovat sininen, valkea, musta, oranssi ja punainen.
Hadarin sormessa (ei vasemmassa nimetömässä), on raskas miehen sormus, jonka hän poimi isänsä sormesta tämän kuoltua. Sormus on hopeinen, raskas ja siihen ei ole kaiverrettu mitään. Sormustaan nainen ei ikinä ota pois. Se on hänelle tunnearvoltaan kaikkein arvokkain esine koko maailmassa.
Aseet/taidot: Hadar on taitava miekkailija. Hänellä on yhdenkäden kevyt miekka, jota nainen käyttelee vasemmalla kädellään oikein vikkelästi. Lisäksi nainen on kehitellyt jousta. Hänen oikea kätensä pitää kaaresta kiini näppärästi niin, että itse asiassa jousi on käden jatke. Hänellä on siis puukäsi, jonka sisään on pujotettu jousen kaaari ja täten hän pystyy jännittämään ja ampumaan melkein normaalisti. Tosin tämä koko homma on ihan alku tekijöissään.
Miekka on nimetty Kuuraksi. Sen taustalla piilee pieni huumorin kukkanen, sillä Halla ja Kuura ovat yhdessä lyömätön pari. Miekka on hyvästä teräksestä taottu, kuten mainitsinkin, yhdenkäden miekka ohuella yhdenpuolen terällä. Terä on pitkä ja hieman kaartuva ja siitä Hadar pitää äärimmäisen hyvää huolta. Siihen on kaiverrettu miekan nimi erittäin kauniisti ja myös Hadarin isän ja veljien nimet.
Menneisyys: Hadar syntyi pitkän linjan sotilasperheeseen myrskyisenä talviyönä. Myöhemmin sanottiinkiin, että tyttö sai luonteensa myrskystä ja äänensä tuulen ulvonnasta. Hän oli toisiksi vanhin lapsista ja häntä ennen oli syntynyt vain veli. Veli kuitenkin kuoli piaan Hadarin syntymän jälkeen.
Tyttö oli niin kuriton jo lapsena, että hänestä ei olisi millään tullut kunnon vaimoa, joten perhe luovutti nopeasti edes yrittämästä koulia tätä neitiä muuksi kuin sotilaaksi. Hadar otti veljensä paikan sotaleikessä ja johdattikin melkein poikkeuksetta oman kaupungin osansa lapset voittoihin heidän pikku sodissaan.
Hadarilla oli jotai, jota kutsutaan kyvyksi johtaa muita. Kukaan ei pomppinut neidin silmille ilman, että tämä piaan katoiaisi häntä koipien välissä nuolemaan haavojaan. Perhettään kohtaan tyttö on kuitenkin aina ollut suojeleva ja omia sisaruksiaan hän puolustikin usein henkeen ja vereen useammassa kuin yhdessä nykkijupakassa. Kaikessa tässä tytöstä kasvatettiin hyvää ja uskollista sotilasta.
Tuli aika jolloin sota koitti ja Hadar liittyi isänsä ja veljiensä mukana Lothringien joukkoihin. Kaikki perheen jäsenet osoittivat uskollisuutta, lujaa tahtoa, periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä taisteluissa. Kuitenkin perheelle vietiin useita surusanomia, ensimmäisenä isän kaatumisena ja lopulta veljien.
Hadar joutui todistamaan isänsä kuolemaa taistelussa ja hän ei ikinä voi unohtaa tuota kuvaa. Veljiensä ja isänsä kuolemat vainoavat nuorta neitiä edelleen. ”Kun on kerran tappanut ihmisen, et palaa ennalleen”, Hadar totesikin yhdessä kirjeessään.
Eräässä taistelussa, joka tuli muuttamaan koko naisen elämän, viholliset tuhosivat suuren määrän Hadarin taistelutovereita. Nainen ja hänen taistelussa selvinneet toverinsa kokoontuivat pieneen halkeamaan puolustus asemiin. Hadar oli keksinyt että vihollinen ei voisi hyökätä heidän kimppuunsa tällöin koko miesvahvuudeellaan, vaan vain muutama kerrallaan. Kuin ihmeen kaupalla pieni, mutta sinnikäs joukko selviytyi tästä taistelusta, joka raivosi pienessä solassa päivän. Hadar loukkaantui vakavasti kuitenkin puolustaessaan urheasti heidän asemaansa ja kävi melkein kuoleman porteilla. Herätessään kuumeisesta ja houreisesta unestaan hän kuuli sen mitä oli aina toivonut. Hänet lyötäisiin ritarinnaksi.
Kuukausi taistelun jälkeen Hadarin saattoi matkustaa seremoniaan, jossa hän sai tunnustuksen urhoollisuudeelleen. Niin paljon iloa, mutta myös surua, Hadar ei kyennyt enää palaamaan kentille taistelemaan kuninkaan puolesta. Hän oli menetänyt miekkakätensä.
Muutama viikko seremonian jälkeen ja Hadar vaipui masennuksen tummiin vesiin. Hän tunsi olonsa täysin tarpeettomaksi, ei hän osannut kuin taistella. Näin jatkui jonkin aikaa. Hadar saatettiin nähdä yöllä vaeltamassa käytävillä ja rukoilemassa tyhjissä huoneissa. Lopulta eräs nuori sotilas nosti tämän surkean raunion takaisin loistoonsa.
Sotilas oli kuullut tarinoita Hallasta, joka oli pitänyt viholliset kurissa miekallaan ja tästä oli tullut sotilaan alun esikuva. Mikä pettymys olikaan tälle nähdä se mitä hän niin ihaili. Kaikki sääntöjä uhmaten nuori mies meni Hadarin eteen uhmakkaana ja täynnä nuoruuden tuomaa itsepäisyyttä.
”Missä on sinun kunniasi?” Hadar sai kuulla kunniansa ja lopulta hän menetti hermonsa ja paiskasi nuorukaisen kylmään marmoriin. Poika ei lopettanut naisen seuraamista vaan haastoi naisen kädenvääntöön. Palkintona Hadarille olisi ollut se, että hänen ei olisi tarvinnut nähdä nulikkaa enää silmissään. Pojan palkintona oli päästä naiselle oppiin.
Kädenvääntö oli raju, mutta ritarinnan itsensä laiminlyönti näkyi ja kloppi voitti. Hadar alkoi koulia nuorta miestä, kuin isä poikaansa. Piaan nainen oli kuin loistonsa aikana. Hän oli pojan kanssa harjoitellut uudelleen heiluttamaan miekkaansa.
Vaikka tuo nuori sotilas onkin jo omillaan, hän ja vanha opettajansa käyvät edelleen erittäin tiivistä kirjeenvaihtoa ja aina hoviin tullessaan seuraa rajua kädenvääntöä, miekkailua ja metsästystä.
Hadarilla ei ole tällä hetkellä ketään koulittavana, mutta hänet saattaa kohdata jossain harjoittelemassa itsekseen tai jonkun muun kanssa.
Muuta: Hadarilla ei ole lemmikkiä, sillä nainen ei voisi kahlita eläintä kaupunkiin. Hän kyllä viihtyy hevosen selässä, mutta ei tarvitse siihen omaa hevostaan.
Naisen ääni on selkeä ja voimakas. Nainen murtaa kevyesti vuoristoon viitaten, mutta se luo puheeseen vain oman erikoisen lisänsä eikä sitä enää juurikaan huomaa.
Vaikka Hadar on omanlaisensa tuittupää, se ei tarkoita etteikö hän osaisi olla ihmisiksi. Yksi hänen isänsä opeista kuuluikin aina kunnioittaa muita käytöksellään.
Naisen harvinainen hiusten väri on periytyvää jostain ihmeen syystä. Muilla kuin hänen äidillään ei ole samaa hiusten väriä ja hänen äitinsä suvun jäsenillä.
Hadar pitää: Kädenväännöstä, viinistä, tarinoista, teestä, miekkailusta, ratsastamisesta, eläimistä, viulun vinguttamisesta.
Hadar rakastaa: Musiikkia, kunnon keskustelua, kirjeitä ensimmäiseltä oppilaaltaan, muiden opettamista, itsensä äärilleen viemistä, miehiä, hattuja (mitä hienompi sulka tai lieri, sitä parempi.)
Hadar vihaa: kuolleiden löyhkää, nalkutusta, silmille hyppiviä henkilöitä, miesten pervoja puheita, väheksymistä sukupuolen takia, hameita, pitsejä, pitkiä hiuksia omassa päässään.
Hadar pelkää: Menettävänsä perheen jäseniään lisää, painajaisiaan, masennusta
Naisen nimen merkitys:
Hadar tarkoittaa ylvästä ja kunniallista hepreaksi
Halla tulee naisen hiusten väristä
Harrel merkitsee armeijan johtajaa
