Amalthaea's Ascendance
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.


Power - the key of Everything
 
PääsivuHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 Words can't say what a love can do to men~

Siirry alas 
2 posters
KirjoittajaViesti
Kittyh
Liukas Lordi
Liukas Lordi
Kittyh

Viestien lukumäärä : 88
Join date : 21.12.2008
Ikä : 27
Paikkakunta : Bedbug in Andarta.

Words can't say what a love can do to men~ Empty
ViestiAihe: Words can't say what a love can do to men~   Words can't say what a love can do to men~ EmptyTi Joulu 30, 2008 5:41 pm

[Elv&Chei-ukkelinsa. Vai kuka se nyt olikaan c")]

Valo siivilöityi heikkona suuren lehtipuskan lävitse pienelle aukiolle, jossa ei notkunut yhtään elävää eläintä. Maassa tummanpuhuvan miehen jaloissa makasi kuollut, suuren suuri ahma. Miehen käsivarsi vuosi punaisia pisaroita punavihreälle ruohikolle miehen kenkien viereen. Metsä oli hiljainen, se rypi omassa rauhassaan heilutellen oksiaan kevyessä tuulessa, laulaen kaunista sävelmää yhteisessä soinnussa lehtien avulla. Tuon soinnun rinnalla kuului myös toinen ääni, läheisessä puussa istui pieni lintu yhdistäen lauluansa puiden hyminään. Kokonaisuus kuulosti täydelliseltä, ainakin tämän kaatuneen puun rungolla istuvan miehen korvaan. Mies laski päänsä käsiensä suojaan, nyt veri siirtyi tahrimaan nuoren tallipojan vaatteita. Huomatessaan tämän mies siirsi kättään kiroten, hyvä puku mennyt piloille. Onneksi tahra ei näkynyt niin selvästi kaiken muun lian seassa, joka vihreään uniformuun oli sotkeutunut. Siinä oli mustia, harmaita ja ruskeita viivoja sinne tänne, pelkistä vaatteista saattoi päätellä pojan työskentelevän palatsin tallissa. Miehen hiukset valuivat rasvaisina hänen selkäänsä pitkin, vaikka ne olivat pienellä poninhännällä sieltä täältä saattoi etsivä löytää vaikka kuinka suuria takkuja ja likapaakkuja. Miehen kasvot olivat likaiset ja vielä kun hän pyyhkäisi kädellään poskeaan, siihen syntyi punainen veritahra. Käsi vuosi pahasti verta, mutta mies ei välittänyt. Hän oli kova, hän ei saanut antaa veren ja loukkaantumisen pysäyttää. Hän oli aamulla aikaisin lähtenyt vapaapäivänsä kunnaiksi ratsain metsälle kuuntelemaan sen ääniä ja rauhoittamaan mieltään. Kuitenkin nälkäinen ahma oli estänyt etenemisen kokonaan. Hevonen oli säikähtynyt ja noussut takajaloilleen. Mies oli pudonnut ja ahma oli hyökännyt. Onneksi nuorukainen oli sattunut ottamaan mukaansa tikarin lähtiessään ja oli sen avulla surmannut nälkäisen ahman. Nyt se makasi miehen jaloissa, kylmänä ja verenpunaisena. Se oli puraissut terävillä hampaillaan tallipoikaa käsivarteen.

Tämä mies, Jaakob nousi seisomaan ja käveli pienen matkan läheiselle suurelle puulle, vaaherako se nyt oli? Hän taittoi siitä oksan ja palasi takaisin paikalleen. Hänellä ei ollut hajuakaan, missä hän oli, muttei uskaltanut lähteä minnekään suuntaan. Palatsin omistama hevonen oli kadonnut jäljettömiin, ainoa asia minkä Jaobiksi kutsuttu mies oli löytänyt etsintöjensä jälkeen, oli ollut tämä aukea. Sinne hän oli mukanaan raahannut ahman, jos hevonen ei olisi ilmestynyt takaisin talliin hänen palatessaan hän voisi näyttää ahman ja selittää, että ahma oli tappanut hevosen ja viennyt sen raadon mukanaan kantamattomiin. Toivottavasti hän pelastuisi tuollaisen selityksen avulla. Mutta ensin oli päästävä metsästä pois. Tämä aukea oli melko korkealla ja sitä ympäröivät muutaman suuret vaahterat ja koivut, jotka antoivat pienoista suojaa. Jos hänen tulisi täällä yö viettää, se onnistuisi. Ruokaa tuntui riittävän, maastossa oli niin sieniä kuin marjojakin ja metsä kuhisi eläimiä.

Jaob taittoi lehden osasta ja laski sen haavansa päälle. Pian koko lehti oli värjääntynyt, joten nuorukainen otti uuden ja painoi sen tiukasti haavaansa. Vuoto oli tyrehtymään päin, ainakin toivottavasti. Olisi traagista löytää nuori kadonnut tallipoika kuolleena verenhukkaan. Jaob hymyili ajatukselleen, ei tässä niin tulisi käymään. Korkeintaan jollekin aatelistyttöselle, joak pelkäisi pikkurillin kynnen katkeamista aivan liikaa edes laskeutuakseen metsässä istumaan puunrungolle.
Eksyksissä oleva nuorukainen laittoi pitkät kätensä yhteen ja venytti niitä. Hän oli joutunut jännittämään niitä jatkuvasti toisen käden pidellessä vuotavaa kättä. Kellonajasta miehenalulla ei ollut tietoakaan, mutta iltapäiväaurinko oli alkamassa laskeutua. Metstä käsin saattaisi nähdä kerrassaan upean näkymän auringonlaskusta. Jaob kävi makaamaan puunpölkylle ja katseli taivaalle, pilvet liikkuivat hitaasti, vaikka tuntui että alhaalla olisi tuullut puiden kuiskinnasta päätellen paljon kovempaa. Tai ehkä se oli pelkkää kuvitelmaa..
Mies sulki silmänsä ja haukotteli pehmoisasti. Hän luuli olevansa yksin kenekään kantamattomissa, mutta sitten hän kuuli äänen.. rasahduksen. Uskalsiko hän katsoa? Oliko se karhu, taikka susi? Tai kenties isä näätä joka oli saapunut etsimään rakasta vaimoaan. Tulkoot vain, se kaatuisi vielä samalla lailla kuin edellinenkin. Jaob hivutti kätensä puunrunkoon iskettyyn tikariinsa ja oli valmiina nykäisemään, jos hän sitä tarvitsisi..
Takaisin alkuun Siirry alas
Elvan
Salskea Sotilas
Salskea Sotilas
Elvan

Viestien lukumäärä : 16
Join date : 29.12.2008
Paikkakunta : Pinkki prinsessalinna♥

Words can't say what a love can do to men~ Empty
ViestiAihe: Vs: Words can't say what a love can do to men~   Words can't say what a love can do to men~ EmptyKe Tammi 28, 2009 6:54 pm

Vaaleahiuksinen, raamikas mies käveli jostain Andartan keskustasta päin kohtia metsiä.Hän oli juuri saanut kerätyksi pari kolikkoa kyyhkysesityksellään. Kukaan ei Chein mielestä osannut arvostaa oikeaa, elävää taidetta, eli sitä mitä hän esitti. He katsoivat vain liikkumattomia kuvia yksinäisyydestä ja masennuksesta. Ne olivat suurimmat metsät mitkä Chei tiesi. Tai eihän hän muita metsiä tietänytkään. Pari kuparikolikkoa kilisi hänen taskussaan.
Chein teki kovasti mieli isoa tuopillista olutta, vaikkei hänellä ollutkaan siihen varaa. Hän kuvitteli isänsä kääntyvän haudassaan, tai missä nyt ikinä olikaan, jos näkisi hänen leikkivän kyyhkysten kanssa. Siinä tapauksessa hän vähintäänkin kirjoittaisi poikansa mahdollisimman pian ulos elämästään. Chei laski katseensa maahan. Hän kunnitoitti edelleen isäänsä. Hänellä ei ollut muuta elämää kuin hänen kyyhkysensä. Se tuntui loppujenlopuksi aika masentavalta. Neljä kyyhkystä, on yhtä kuin elämä. Miten ihminen saattoi sitoutuakaan eläimiin niin kovasti kuin Chei sitoutui kyyhkysiinsä?
Ja pieni mökki. Lievästi sanottuna, oikeasti pieni. Siellä oli paikka sängylle, sekä jonkinlainen tulisija jossa Chei voisi tehdä ruokansa. Vuokrakin maksoi hirveästi, ja korot kasvoivat koko ajan. Hänen rahattomuutensa johtuikin juuri nimenomaan kaikista veloista ja asunnon vuokrista.
Chei pyyhkäisi poskeaan. Kyynel? Ehkä minä vain säälin itseäni. Miehen posket olivat katujen pölyn ja näkymättömien pilkallisten katseiden tahrima.
"Tviit". Chei vilkaisi sivulle, ja oli näkevinään kymminien metrien päässä olevan kirkkaan linnun joka päästeli nokastaan mitä ihanimpia ääniä. Ehkä joku muu, yhtä epätoivoinen ihminen kuulee tuon saman laulun myös. Chei ajatteli. Hänen sydämensä löi tyhjää. Hänen vahvat jalkansa rahisivat aluskasvillisuuden joukossa.

Chei nosti päänsä, ja oli pudottaa silmänsä - ja myös päänsä, sillä hän ei edes ollut huomannut puuta, tai nuorta miestä joka siinä pelokkaan näköisenä tikarinsa kanssa heilui. Cheitä alkoi naurattaa. Tämän miehen kädessä oli haava, aika isokin, jonka tämä oli peittänyt taidokkaasti jollain lehdellä. Hänen ilmeensä vakavoitui välittömästi.
Tarkemmin katsottuna.. Tämä mies oli aika.. kaunis? Se oli ehkä oikea sana. Tosin, miehen ulkonäköä ei voinut kuvailla sanoin. Se oli jokseenkin aika hämmentävä, ja samalla myös hyvin tavallinen. Ruskeat, sotkuiset hiukset ja hyvin kulunut hattu. Mies ei näyttänyt kovin heinostuneelta, mutta erittäin puoleensavetävältä ja kiinnostavalta henkilöltä. Chei katsoi miestö tutkiskelevasti silmiin, ja nyökkäsi. "Hei. Olen Chei", hän sanoi, omastan mielestään aika säälittävällä äänellä. Hänen isänsä oli aina panostanut poikansa ensivaikutelmaan, eikä Chei ole sitä pyyntöä, tai oikeastaan karskeaa pyyntöä piiskan kera, hirveästi täyttänyt. Chei laski katseensa välittömästi maahan.
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Words can't say what a love can do to men~
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Amalthaea's Ascendance :: ON-GAME :: MUU YMPÄRISTÖ :: MUU LÄHIYMPÄRISTÖ :: METSÄT-
Siirry: