†√ Nimi: Maximilién Surmansusi Lothringen
√ Kutsumanimi: Yleensä Sir Maximilién, mutta suvun ja tuttavien kesken pelkkä Max
√ Ikä: 25
√ Sukupuoli: Mies
√ Ammatti/Arvo: (Viraton) Ratsuväenkenraali, minkä lisäksi Lothringenin perillinen.
√ Suku: Lothringenin ruhtinassuku
√ Sukuvaakuna: Verinen, hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä loikkaava susi
†√ Luonne: Ruhtinaan toisena poikana Maximiliénin elämästä kaavailtiin voitokasta sotauraa, jonka oletettiin loppuvan melko nuorena. Häntä ei valmennettu ihmisten kanssa seurusteluun ja toimeentulemiseen, mistä johtuen hän on usein käytökseltään töykeä.
Maximilién on luonteeltaan koppava, omahyväinen ja kylmä. Hän harvoin ajattelee, miltä hänen suoraan lausutut mielipiteensä muista tuntuvat. Vastakohtaisesti taas hän itse loukkaantuu vain kaikista satuttavimmista solvauksista, muut häntä vastaan lausutut sanat lähinnä ärsyttävät häntä.
Hän on etäinen ja ylevä, hän on piittaamaton ja jopa julma. Häntä eivät kiinnosta muiden asiat, ja hän on hyvin tulinen vastustaja, jos joku poikkiteloin hänen tielleen asettuu. Hänellä tuntuu olevan oma mielipiteensä jokaiseen asiaan.
Lisäksi hän onnistuu olemaan alentavan halveksiva kohteliaalla ja etiketin mukaisella käytöksellään, jopa hiljaisella läsnäolollaan.
...Tai näin hänestä kuvitellaan. Todellisuudessa hän peittää tällä loukkaavalla käytöksellä sen surumielisyyden ja huolen, joka pitää häntä lakkammaatta terävissä pihdeissään. Hän vajoaa usein miettimään menneitä, ei surkutellakseen omaa osaansa, vaan pahoitellen niiden miesten henkiä, jotka kaatuivat hänen rinnallaan taistossa.
Lothringenin tila kalvaa häntä lakkaamatta, samoin tulevaisuus ja se, kuinka paljon häneltä tultaisiin vaatimaan tulevana ruhtinaana.
Tästä johtuen hänestä usein saa juuri sen piittaamattoman kuvan, jonka hän itsestään niin hyvin onnistyuu antamaan. Itsekkäältä vaikuttavan kuoren sisällä piilee huolehtivainen isoveli ja täsmällinen tuleva ruhtinas.
Hänelle oikeamielisyys on se sana joka painaa, ja tästä johtuen hän lausuukin suoraan sen, minkä ajattelee oikeaksi. Lisäksi hän ajaa kiivaasti oman ruhtinaskuntansa etua ja halveksii suoraan ja peittelemättä sitä vääryyttä, mitä kohtaa.
Olennaisena osana arvolleen hän tuntee käytöstavat ja toimiikin miltei virheettömästi hovietiketin mukaan. Hän on kuitenkin hyvin sulkeutunut persoona.
†√ Ulkonäkö: Maximilién on alunperin ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen, jänteikäs ja rääpälemäisen hoikka. Etenkin jälkimmäistä on kuitenkin muokannut ankara miekan, jousipyssyn ja keihään käytön harjoittelu, joka aloitettiin hänen ollessa vasta viisivuotias.
Tästä johtuen hyvin harva menisi sanomaan häntä rääpälemäiseksi, sillä sotiminen ja miekan heiluttelu on kasvattanut miehen hauista normaalia enemmän. Hänen kehonsa on lihaksikas ja jänteikäs ja usein pituus ja laihuus onnistuvatkin yllättämään, mitä tulee Maxin voimiin ja kyvykkyyteen taistelun saralla.
Iho on ollut alkujaan kuulas, hieman Pohjoisen kansan ihoa tummempi, mutta nykyään arastavat arvet täplittävät kehoa ja vievät huomion juuri siitä kuulaudesta, mitä se muuten olisi.
Maximiliénin kasvonpiirteet ovat susimaisen terävät, kuitenkin hyppysellisen poikamaista pehmeyttä omaavat. Hänen nenänvartensa on erityisen suora, huulten asento vakavan mietteliäs. Juuri tämä mietteliäisyys heijastuu myös hänen tummin, terävin kulmakarvoin kehystämistä hätkähdyttävän vihreistä silmistä, joiden katse on usein ilmeetön ja poissaoleva, jäätävän kova ja väsynyt.
Tummat, tuuheat ja voimakkaasti punertavat hiukset ovat epätasaisesti nirhityt, ja ne yltävät miltei miehen niskaan. Lisäksi ne saa juuri ja juuri pienelle poninhännälle, miten hän usein hiuksiaan pitääkin.
Max on elämää nähneen kehonsa ja jotenkin tietäväisen ja kokeneen olemuksensa kanssa varsin kunnioitusta herättävä. Juuri tämä hänen olemuksensa hehkuu jotain arvoituksellista ja synkkää.
Maximilién pukeutuu miltei poikkeuksetta indigonsiniseen, ja hänen asusteensa ovat aina huolellisesti ommeltuja ja leikattuja. Vaatteiden muodissa pysyminen ei olisi Maxille itselleen niin tärkeää, mutta suvun edustajana hänen on siihen taivuttava.
†√ Menneisyys: Maximilién syntyi Lothringenin ruhtinasperheen toiseksi pojaksi. Koska hänellä oli jo isoveli jonka odotettiin astuvan ruhtinaan istuimelle, ei Maximiliéniltä odotettu muuta kuin voitokasta ja esimerkillistä sotilasuraa. Häntä valmennettiin taisteluun jo hyvin pienestä pitäen, minkä lisäksi hän sai hyvän kasvatuksen myös historian, taistelutaktiikoiden ja -strategioiden sekä hovietiketin saroilla.
Maximilién vietti lapsuutensa ilman omaa tahtoa tai vaikutusvaltaa itseään koskevia päätöksiä kohtaan. Koska hänen miltei koko elämänsä oli kirjoitettu jo hänen puolestaan heti hänen synnyttyään, ei hänen tarvinnut vaivata päätään turhilla tulevaisuudenmurheilla.
Toki hän joskus haaveili turvallisemmasta elämästä, mutta koska ajatusta sotaurasta oli iin pitkään iskostettu hänen mieleensä, ei hän pystynyt muuta omalle kohdalleen kuvittelemaankaan.
Määrätietoisen lapsuutensa aikana hänelle syntyi lisäksi kaksi siskoa, joita kohtaan Maximilién koki suunnatonta holhoamisen ja suojelemisen tarvetta.
Viisitoista kesää täytettyään lähti Maximilién lopulta kaiken sen harjoittelun ja valmennuksen seurauksena sotaan. Ensimmäiset vuotensa hän vietti takalinjassa jousimiehenä, jolloin hän ei altistunut suoraan vaaralle itselleen.
Kuitenkin häntä itseään viisi vuotta vanhemman isoveljensä tavoin hänkin halusi päästä ratsumieheksi.
Ja tämä toive toteutuikin hänen täytettyään 18.
Vasta silloin Maximilién näki kuoleman silmästä silmään, näki ihmisluonteen rumimman puolen ja itsekkäiden mielihalujen aiheuttaman kärsimyksen, joka kohtasi nekin, jotka eivät ylimpien päättäjien aikeista tai päämääristä mitään tienneet.
Sinä vuonna Maximiliénin käsitys maailmasta muuttui totaalisesti, ja hän vetäytyi koppavaan kuoreensa. Hän sulki tunteet sisälleen ja jätti näkyviin vain kylmän ja kolean ulkokuoren.
Viisi pitkää vuotta Maximilién soti ratsujoukoissa. Niiden vuosien aikana hän menetti arvostuksensa ihmisrotua ja itsekkäitä tarkoitusperiä kohtaan.
23 Vuotta täyttäessään Maximilién ylennettiin ratsuväenkenraaliksi.Sinä samaisena epäonnenvuotenaan hänen urhea ja voitokas veljensä menehtyi.
Tapahtuman johdosta Maximilién sai käskyn vetäytyä rintamalta, koska ei olisi suotavaa, että suvun molemmat pojat menehtyisivät ja tulevaisuus jäisi tyttöjen käsiin.
Maximilién vajosi aivan pohjalle tapahtuneen myötä. Häntä ärsytti suunnattomasti se, että isä ei niinkään surrut menetettyä poikaansa vaan pelkäsi enemmän sukunsa tulevaisuutta. Hän ei suostunut hyväksymään voimakkaan veljensä poismenoa, veljen, joka aina oli ollut hänen tukenaan ja josta hän oli ottanut mallia, jota hän oli ihaillut ja suorastaan jumaloinut.
Maximilién ei noudattanut käskyä, vaan ajatuksensa sumentaneessa epätoivon ja raivon hyöyssä lähti uhkarohkeaan hyökkäykseen.
Muutaman päivän kuluttua Maximiliénin omat joukot löysivät hänet tajuttomana ja verissään eräästä kallioluolasta, jossa vastustajat olivat hänet teloneet. Epäonnekseen he luulivat jo tappaneet hänet, vaikka näin ei ollut.
Hänet kuljetettiin lähimpään linnoitukseen, jossa hän tuli tajuihinsa vasta monen päivän päästä. Hän kuitenkin loukkaantui niin pahasti, ettei voinut jatkaa taistelua. Siitä asti häntä valmennettiin tulevaan rooliinsa Lothringenin ruhtinaskunnan hallitsijana.
Hänet lähetettiin vasta aivan muutamia viikkoja sitten Adrasteijan palatsiin hakemaan pönkitystä nimelleen.
†√ Muuta:-Ei kestä kylmää vammojensa takia, ja viileällä hänen liikkeensä ovat hyvin kankeita
-Kärsii välillä rohisevasta hengityksestä
-Nenä vuotaa usein verta
-Pitää omasta rauhasta
-Elää liikaa menneissä surren veljensä kohtaloa
-Taikuus ei tunnu Maximiliéniin tehoavan, osittain hän on itsekin oppinut sen sulkemaan ulkopuolelleen samalla kun vetäytyi kuoreensa.
-Ei todellakaan mikään aamuvirkku
Aseet: Maximilién käytti mieluiten sapelinkaltaista, kevyttä ja pitkää kahdenkäden miekkaansa, mutta osaa myös käyttää marjakuusesta valmistettua pitkäjousta ja keihästä.
Hän on harjoitellut näiden aseiden käyttä miltei koko ikänsä, ja hioo yhä taitojaan siinä toivossa, että pääsisi vielä joskus kehonsa parannuttua taistelutantereelle.
Maximilién omistaa kaksi eläintä, Kannon-nimisen, hiilenmustan (valkeita pilkkuja selässä ja lautasilla) ja tavattoman suurikokoisen sotahevosen joka omaa erittäin oikukkaan ja omapäisen luonteen, sekä Keisarin, pitkäkarvaisen, mustan ja pystykorvaisen, suurikokoisen koiran, joka on luonteeltaan rauhallinen ja järkkymätön. Edellä mainittu on iältään 7, jälkimmäinen 5.
Maxille ehdotettiin Kannonin jättämistä Lothringeniin hänen lähtiessä Andartan kuningaskuntaan, mutta mies ei mitenkään siihen suostunut.
†Maximiliénin biisi:
BUCK-TICK - Dress
♫ Hahmoesittely © Candika
