THE LEGEND OF PRINCESS PRIANÈ
Prinsessa Priané on Amalthaean kuningassuvun tunnetuin prinsessa, jonka lahjakkuuksia ja tyylitajua ihaillaan yhä. Prinsessa on Amalthaean hovissa edelleenkin eräänlainen kaunes- ja muoti-ikoni. Lisäksi Prinsessa tunnetaan traagisesta kuolemastaan, joka aikoinaan kosketti koko hovia. Prinsessa Prianén tarina on yksi hovin puhutuimmista ja tunnetuimmista kertomuksista, ja jokaisen sivistyneen henkilön tulisi se tuntea.
Prinsessa Prianén elämänkerta on hovimme tunnetuimpia kertomuksia, ja kauhistelluimpia hovissa tapahtuneita tragedioita. Kukapa nyt ei tuntisi Amalthaen kuningassuvun tunnetuimmaksi nousseinta vesaa, jonka kohtalosta, kättentaidoista, ja erityisesti kauneudesta kerrotaan, runoillaan, ja laulellaan ympäri Andartan Valtakuntaa.
Prinsessa Priané Päivänpaiste Amalthaea oli kuningasperheensa keskimmäinen tytär kolmesta.
Ja vaikka yleensä hovissa olikin tapana sanoa, että keskimmäinen vesa jää aina sisarustensa varjoon, näin ei käynyt Prianén kohdalla. Kun hän oli kolmivuotias, kokoontui jo koko hovi kuuntelemaan kuinka näppärästi, ja verrattomasti hymyillen pikku prinsessa soitta kissanpolkan.
Kuusivuotiaana, hovissa jo henkäiltiin ihastuksesta Prianén kulkiessa ohitse käytävillä. Hänestä näki jo silloin, millainen kaunotar hänestä oli kasvamassa. Täydelliset, kiiltävät, päivänpaisteen sävyiset hiukset, ja viattomat, taivaansiniset silmät, ja etelänverta perineenä hänen kiiltävällä, puhtaalla ihollaan kellersi vielä pieni päivetyksen kulo.
Nuoruusvuosinaan prinsessa osoitti jo suurta lahjakkuutta, hänen musikaalisuuttaan ja laulunlahjojaan ihailtiin ja ylistettiin, kun taas maalaustaitoaan jumaloitiin. Oli selvää, että Priané tultaisiin muistamaan vielä monien, monien vuosienkin jälkeen, mutta kukaan ei arvannut mikä tämä muistamisen perimmäinen syy olikaan.
Prianén kaunista ja heleää lauluääntä toki muistellaan vieläkin, ja muutamia hänen säveltämiään hitaita tanssikappaleita soitetaan edelleen, varsinkin hääseremonioissa. Sekä lukuisia neitokaisen maalaamia tauluja lepää hovin korkeilla, vankoilla seinillä, joista hänen tunnetuin ja ihastelluin taideteoksensa on nimeltään Haavoittunut Joutsen.
Prianésta nousi myös hyvin äkkiä valtakunnan laajuinen kauneus- ja muoti-ikoni. Kun Priané kiharsi hiuksensa korkkiruuveille, niin tekivät muutkin itseään muotitietoisina pitävät naiset, eivätkä he unohtaneet myöskään keriä hiuksiaan nutturalle, taikka pystyttää niihin erilaisia koreita sulkia, jos vain olivat nähneet Prianén niin tekevän. Prinsessa oli myös hyvin tunnettu erikoisista asusteistaan, vastoin kuin häntä edeltäneet prinsessat, jotka olivat antaneet hoviompelijoidensa huolehtia koreiden mekkojensa niin suunnittelusta, kuin valmistuksestakin, Priané halusi suunnitella asunsa itse.
Niinpä hänen päällään nähtiin milloin minkälaista mekkoa, pitkine laahuksineen, erikoisine kauluksineen, ja jopa hävyttömän lyhyiksi leikattuine helmoineen. Ja totta kai, jokainen arvonsa tunteva nainen, matki jälleen kerran muoti-ikoniaan asuvalinnoissa. Ehkäpä Prianén tunnetuimpia asutuotoksia hävyttömänlyhyiden mekkojen lisäksi olivat housuhameet, joita yhä vieläkin naissotilaat käyttävät.
Tokihan Prinsessaa muistellaan yhä erityisesti kauneus- ja muoti-ikoneina, hänen kauneus- ja muotivillityksensä puhkeavat kukkaan hovin käytävillä yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta mikä onkaan se kaikista tärisyttävin syy siihen, että muistammekaan tämän loistokkaan prinsessan, kuningas Ormildeen toisen tyttären, loistavan laulajan, loistokkaan muusikon, loistavimman taidemaalarin ja mitä loistokkaimman muoti-ikonin ? Sanottiin, että prinsessan kauneus sulatti silmiä, ja hänen hymynsä sai miesten jalat veteliksi, eikä nerokkuus, joka neidon päässä vallitsi heikentänyt ollenkaan hänen haluttavuuttaan. Naimaikään astuessaan ei prinsessalle vielä ollut valittu sulhoa, sillä eihän hänen isänsä ollut mitenkään voinut löytää tyttärelleen sopivaa ja hänen arvonsa täyttävää miestä. Ja mikä epätavallista, sai Priané itse luvan valita itselleen sulho. Häntä liehiteltiin ja palvottiin, missä ikinä hän kulkikaan. Kosijat sävelsivät hänelle lauluja (joista yksi on ylitse muiden ja jäänyt kuuluisuuteen, se on kappale nimeltänsä Oi, armas Priané, balladi, jonka sävelsi Eor Trithringen ) , lirkuttelivat runoja, maalasivat hänen muotokuviaan, ja tekivät mitä ikinä Priané pyysikään hiusten sukimisesta ratsastukseen auringonlaskuun. Mutta Priané ei kelpuuttanut heistä ketään. Hän ei halunnut miestä, joka lakosi hänen jalkojensa juureen suudellen hänen kengänkärkiään, miestä, joka piti tehtävänään sukia hänen hiuksiaan, kannella häntä tyynyillä täytetyssä korituolissa ympäri hovia, jotteivät hänen rakkaansa jalat vain rasittuisi. Priané halusi miehen, joka olisi mies! Jonka ei tarvitsi ryvetä hänen jaloissaan, vaan seisoisi hänen rinnallaan ylväänä ja arvokkaana. Priané halusi tuntea olevansa turvassa hänen seurassaan, eikä joutua itse tarttumaan jousipyssyyn karhun hyökätessä, silloin kun hänen armas prinssinsä makaisi hänen jalkojensa juuressa.
Syntyi kateutta ja katkeruutta, kun kosija kosijan jälkeen torjuttiin. Ei auttanut Prianén pahoitteleva, hellä hymy, kun tuliluontoinen Veerna Lothringen sai tuntea riittämättömyyden tunnetta torjutuksi tulemisesta. Ja siitäpä vasta nousi hovissa mylläkkä! Veerna, joka oli täyttänyt prinsessan jokaisen toiveen kenkien suutelemisesta auringonlaskuun ratsastamiseen suuttui niin, että lentelivät hovissa sukujakkarat! Eikä kestänyt kauaa, kun lenteli jopa Prinsessa Priané Päivänpaiste, nimittäin omalta parvekkeeltaan, hovin korkeimmasta kerroksesta lensi hän kuin leppäkeihäs Veernan toimesta, mätkähti keskelle keskuspihaa, valahtaen veltoksi ja veren ympäröimäksi, saaden paikallaolijat kirkumaan kauhusta, sillä siinä makasi koko hovin silmäterä ja rakkaus, kauniit silmät säikähdyksestä ammollaan, ruhjeita ja haavoja täynnä, mutta silti kauniina. Siihen paikkaan, mihin Priané oli pudonnut ja menehtynyt pystytettiin hänen hautansa, jota koristaa valtava patsas, itse Prinsessa Prianésta. Hautajaisseremonia oli suuri, ja sinne saapui ihmisiä ympäri Andaratan valtakuntaa. Kuolintapausta seurannut vuosi oli synkkä ja hiljainen, niin moni kaipasi kaunista prinsessaansa ja esikuvaansa. Kyseistä ajanjaksoa alettiin nimittää Murhejaksoksi, mitä se tosiaankin oli. Veerna Lothringenin teko aloitteli huikeaa vihaa Lothringeninsuvun ja kuningassuvun välille. Ja niin, kuin odottaa saattoikin sai Veerna kuolemantuomion, noitavainojen tapaan hänet mestattiin, ja katselija joukko oli sankka ja täynnä vihaa.
Näin synkistä merkeistä muistetaan prinsessa Priané, joka kuoli nuorena ja kauniina, antamatta vanhentumisen merkkien koskea kauniisiin kasvoihinsa.
