Nimi: Felix Punaturkki Íor
Ikä: 20
Sukupuoli: Mies
Suku: Íor
Aatelisarvo: Íorilaisen markiisin poika
Sukuvaakuna: Puolustautuva lumileopardi
Luonne:Omassa maailmassamme Felixillä olisi varmasti jo todettu jonkinlainen keskittymishäiriö. Hän ei jaksa keskittyä mihinkään kovin pitkiä aikoja, saati sitten että pysyisi paikoillaan yhtään kauempaa. Hän on oikeastaan kaiken aikaa liikkeessä; istuessaankin hänellä on tapana esimerkiksi naputella sormillaan lähintä sopivaa pintaa. Felix alkaa tuntea olonsa ahdistuneeksi, jos hänet pakotetaan liikkumattomaksi jostakin syystä.
Moni on verrannut Felixiä yli-innokkaaseen koiranpentuun. Hän on seurallinen ja leimautuu helposti ihmisiin. Ikävä kyllä tunne harvemmin on molemminpuolinen, harva kun jaksaa yli-vilkasta nuorukaista kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Asia pahentaa se, että Felix on puhelias, ja hän saisikin keskustelun aikaan vaikka ruukkukasvin kanssa. Mies ei edes välitä siitä, kuunteleeko se jolle hän puhuu vai ei; pääasia että hän saa olla äänessä.
Felix haluaa olla avuksi kaikille ja kaikelle. Ikävä kyllä hänen apunsa saattaa toisinaan olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Ei olisi erikoista, että hänelle määrätään jokin täysin älytön tehtävän vain siksi, että hän pysyisi tarpeeksi kauan poissa jaloista. Mutta Felix ei siitä välitä, hän vain suorittaa tehtävänsä iloisesti.
Moni erehtyy suhtautumaan Felixiin liian kevyesti. Hän saattaa olla hössöttävä, suurisuinen ja monin tavoin rasittava, mutta häntä uskollisempaa ja vilpittömämpää ystävää ja ihmistä on vaikea löytää. Felixin ystävät voivat luottaa siihen, että hän pysyy näiden rinnalla loppuun saakka, oli se kuinka karvas hyvänsä. Mies myös suhtautuu kaikkiin uteliaan avoimesti, vailla ennakkoluulon rajoittavia kahleita.
Ensivilkaisulla näyttäisi siltä, ettei järki pahemmin Felixin päässä pakota. Tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa, vaikkakin viisaimmillaan mies tuntuu olevan silloin, kun hän lakkaa ajattelemasta. (Toisaalta voidaan kyseenalaistaa se, ajatteleeko hän ylipäänsä koskaan.) Felixiin paremmin tutustuessaan saattaa alkaa pohtia, esittääkö tämä jostakin syystä tyhmempää kuin oikeasti onkaan.
Felixin yleisin mieliala tuntuu olevan tasaisen aurinkoinen. Hänen kasvojaan koristaa iloinen virne, silmien tuikkiessa. Harvemmin mies valittaa mistään, ja hän tuntuu muutenkin olevan sangen tyytyväinen osaansa. Harvemmin kukaan pysähtyykään miettimään, mitä hänen kesto-onnellisen kuorensa alta löytyy. Pahat sanat ja piruilu sattuvat Felixiin aivan yhtä paljon kuin muihinkin, vaikka saattaakin näyttää siltä, ettei hän ole niitä ymmärtänyt. Miehellä on myös paha tapa vähätellä itseään, käyttäen samoja sanoja, joilla joku muu hetkeä aikaisemmin häntä haukkui.
Ulkonäkö:Katsoessaan Felixiä ei tarvitse kauaa miettiä, mistä hän toisen nimensä on saanut. Hänen hiuksensa ovat väriltään erikoisen kellanpunertavat, samaa sävyä kuin kettujen turkissa. Punaisten hiusten joukossa on erotettavissa tasaisesti myös tummempia, lähes mustia hiuksia, jotka vain vahvistavat tätä mielikuvaa. Samasta syystä hiusten tummuusaste vaihtelee hieman sen mukaan, millaisessa valaistuksessa ja missä kulmassa niitä katsotaan.
Felixin hiukset on yleensä leikattu hieman kerroksittain, niin että pisimmät hiukset niskan seudulla saisi kietaistua pienelle poninhännälle. (Joka tosin muistuttaisi kooltaan lähinnä siveltimen kärkeä.) Päällimmäinen hiuskerros nousee jostakin syystä omin lupinensa hieman pystyyn, ikään kuin matalaksi, pörröiseksi irokeesiksi. Tämä pörrövyöhyke kulkee päälaelta, otsahiusten juuresta, niskaan, muiden hiusten pään sivuilla pysyessä kiltisti omalla paikallaan.
Otsahiukset yltävät juuri ja juuri punaisten, kapeiden kulmien päälle. Ne ovat hieman pidemmät molemmilta ohimoilta, vaikkakin kyse on kuitenkin vain joistakin senteistä.
Felixin silmät ovat väriltään lämpimän kullanruskeat. Kapeina ja aavistuksen vinoina ne vain korostavat ketunomaista vaikutelmaa, joka leimaa oikeastaan Felixin koko ulkonäköä. Ripset ovat hyvin tummanruskeat, ja selkeästi tuuheimmillaan silmäkulmissa, saaden silmien muodon korostumaan vain entisestään.
Felixillä on pienet, kapeat kasvot, joissa terävähköistä piirteistään huolimatta on säilynyt tiettyä poikamaisuutta. Suora ja niin ollen terävä nenä tuo herkästi mieleen jonkin koiraeläimen suipon kuonon. Jostain syystä ihmisillä on tapana kiinnittää huomionsa miehen korviin, jotka ovat tavallista kapeammat ja sen seurauksena vaikuttavat suipommilta.
Nenänvarren päältä löytyy kourallinen pohjoiselle kansalle ominaisia pisamia, jotka vuodenajasta riippumatta ovat aivan yhtä selkeästi erotettavissa, kesällä niiden määrä korkeintaan lisääntyy hieman. Muuten miehen iho on hyvin vaalea ja kuulas, pysyvämmiltä kolhuilta säästynyt. Huulissa on hieman ihoa tummempi, hentoisen punertava sävy.
Felixin hymyillessä hänen poskiinsa ilmestyvät hymykuopat.
Ruumiinrakenteeltaan Felix muistuttaa lähinnä hieman honteloa peuranvasaa. Hänellä on kapeahkot hartiat ja pitkät, solakat raajat. Pituutta Felixille on - miehen omaksi harmiksi - kertynyt hieman keskivertomiestä vähemmän. Myös lihasmassa antaa yhä edelleen odottaa itseään.
Felixin ketunomainen ulkonäkö ei ole jäänyt huomaamatta, ja siitä on jo ehditty kehittää vitsikin. Jotkut hykertelevät ajatuksesta, että Ellemmire on käynyt vierailulla markiisin perheessä, minkä seurauksena he saivatkin lapsekseen ihmisen sijaan ketunpennun. Lienee sanomattakin selvää, ettei Felixin suku ole tähän pieneen tarinaan kovinkaan tyytyväinen...
Mies arvostaa pukeutumisessaan ensin mukavuutta, vasta sitten näyttävyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän vetäisi päälleen ihan mitä sattuu, hän vain ei koreile vaatteillaan. Kaikkein onnellisimmillaan Felix on silloin, kun hän saa käyttää yksinkertaista takkia yhdistettynä mukaviin housuihin. Väreissä mies suosii lämpimiä sävyjä, yhdistettynä vihreän tummempiin variaatioihin,
Suvusta:Felixin isä on íorilainen markiisi Ebenezer Lumentuoja Íor. Hän on kerännyt mainetta luotettavana miehenä, joka tosin harvoin on joutunut tositoimiin rajan suojaamista ajatellen. Tätä nykyä markiisi onkin lähinnä keskittynyt kasvattamaan metsästys- ja vetokoiria, joista tämä sukuhaara alkaakin olla jo tunnettu.
Felixin äiti on hänkin syntyjään íorilaisesta aatelissuvusta. Markiisitar Ariana Jäälilja Íor on ollut suurimman osan elämästään sairaalloinen nainen - enemmän mieleltään kuin ruumiiltaan. Tämä kuitenkin pidetään visusti salassa ulkopuolisilta. Markiisitar oli hyvin nuori naidessaan markiisin ja synnyttäessään ensimmäisen lapsensa.
Vanhin Felixin veljistä on ehtinyt jo ehtinyt neljännelle kymmenykselleen. Hän on isänsä todennäköinen perijä, ja huolellisesti siihen asemaan kasvatettu. Isidor Valkovarjo Íor omistaa tällä hetkellä pienen osan isänsä maista. Hän on jo perustanut oman perheensä íorilaisen ylimystönaisen kanssa.
Kolme markiisin tyttäristä on jo onnellisesti saatettu avioliiton satamaan. Isä on ylpeä tyttäristään, jotka onnistuneiden naimakauppojen ansiosta ovat tuoneet kunniaa suvulle. Ikäjärjestyksessä tyttäret ovat vanhimmasta nuorimpaan: Evelyn Lumililja (nimetty äitinsä mukaan), Anetta Hallantytär sekä Amina Kuunvarjo Íor.
Toinen markiisin pojista, Emery Taivaantuli, on kiinnostunut lähinnä metsissä ja vuorilla vaeltelusta, eikä vielä toistaiseksi ole asettunut aloilleen. Ylpeä isä on kuitenkin juuri saanut sovittua mahdollisista naimakaupoista, jotka parantaisivat suvun asemaa huomattavasti.
Päänvaivaa on aiheuttanut perheen nuorimmainen, Adaira Kuikanhuuto, joka ikävä kyllä on perinyt äitinsä heikon mielenlaadun. Tästä syystä tyttöä ei olekaan voitu naittaa, ja hänet on pidetty lähinnä neljän seinän sisällä, katseilta piilossa.
Tytön kerrotaan olevan liian sairaalloinen ulkona liikkumiseen.
Felixin perhe on hyvin íormielistä, kuten naimakaupoistakin jo pystynee päättelemään. Perheenpään mielestä eteläiset kansat ovat "kuumapäisiä elostelijoita", ja sen vuoksi heitä tulisi vältellä parhaalla mahdollisella tavalla. (Tätä ei kuitenkaan luonnollisesti ilmoiteta jokaiselle vastaantulijalle.) Felix itse ei ikävä kyllä täyty perheensä kylmänviileitä vaatimuksia, ja hänet onkin jo julistettu miltei toivottomaksi tapaukseksi.
Asuinpaikka:Vielä toistaiseksi isänsä kartano Íorin rajamailla. Kartanoon kuuluu melko suuri alue maata, josta osa on valjastettu koiratarhojen käyttöön.
Historia:Felix syntyi talven pimeimpänä päivänä - itseasiassa samana päivänä kuin hänen isänsä lempinarttu sai pentuja. Isä viettikin päivän koiransa luona, ja näki nuorimman poikansa vasta muutamia tunteja tämän syntymän jälkeen, kun koiranpennut oli saatettu ensin turvallisesti maailmaan. Samainen suhtautuminen on säilynyt oikeastaan läpi koko Felixin elämän ajan: kaikki on hyvin niin kauan, kun poika vain pysyy poissa jaloista.
Felixin syntymän jälkeen jo ennestään heikon äidin mielenterveys romahti lopullisesti, eikä tämä kyennyt huolehtimaan lapsestaan tämän ensimmäisten elinkuukausien aikana. Felixistä olisikin voinut kasvaa hyvin erilainen, katkera ja rakkautta kokematon mies ilman rakasta lastenhoitajaansa, "nanaa", kuten Felix tätä kutsui. Nana, oikealta nimeltään Millie Sinisiipi Avenon, oli joitakin vuosia aikaisemmin leskeksi jäänyt viidennellä kymmenyksellään oleva nainen, jonka omat lapset olivat jo lentäneet pesästä. Hän tarjosikin pienelle Felixille kaiken jäljellä olevan rakkautensa.
Nanan hellässä hoidossa Felixistä varttui iloinen ja vilkas lapsi - ehkä hieman liiankin vilkas. Viiden vuoden iässä hän löysi itselleen ensimmäisen, ja ainoan, sydänystävän samanikäisestä serkustaan, Theremin Lumilaaksosta. (Se, kuinka yksipuolista tämä sydänystävyys on, onkin sitten eri asia.) Felixin lapsuus oli kaikin puolin onnellista aikaa, vaikka suhde vanhempiin jäikin etäiseksi. Hän sai kasvaa ja temmeltää melko vapaasti, olihan häntä ennen syntynyt jo kaksi poikaa, jotka häntä ennen olisivat perimässä isänsä aseman ja omaisuuden.
Felix selvisi murrosiän myllerryksistä kuten kuka tahansa poika, vaikka nanan jääminen eläkkeelle järkyttikin pojan mieltä. Olihan tämä kuitenkin lähin äidinkorvike, joka hänellä koskaan on ollut. Tapauksen seurauksena Felix alkoi oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään kiinnostua siitä, mitä oman rakkaan Íorin ruhtinaskunnan ulkopuolella on. Kesti kuitenkin vielä jonkin aikaa, ennen kuin hän todella jätti lumiset metsät taakseen, seuratakseen palatsiin lähetettyä serkkuaan.
Samaan aikaan isä on alkanut tunnustella mahdollisuuksia poikansa naittamiseen.
Muuta:x Sindacolin hahmon,
Theremin Lumilaakson, serkku.
x Felix on ikäväkseen perinyt suvussaan kulkevan verisairauden, jonka vuoksi hänen verisuonensa ovat hauraampaa tekoa. Sairauden etenemistä on mahdoton ennustaa; miehen isoisä kuoli siihen vasta yli kuudenkymmenen ikäisenä, kun taas enon sairaus vei jo kolmannella kymmenennellään. Ehkä sairaus onkin osasyynä miehen elämäniloiseen asenteeseen: koskaan ei voi olla varma siitä, mikä päivä jää viimeiseksi. Sairaus puhkesi Felixille vasta pari vuotta sitten, eikä ole edennyt kovinkaan pitkälle.
x Felix on todella altis taikuudelle. Se ei kuitenkaan toimi aina häntä kohtaan aivan niin kuin pitäisi; toisinaan lumoavaksi tarkoitettu magia saattaakin karkoittaa miehen. Toisinaan taas hän tuntee luonnottoman suurta vetoa taikuuden lahjalla siunattuja henkilöitä kohtaa, kiehnäten näiden ympärillä kuin koiranpentu isäntänsä jaloissa.
