Tristan Kulkija Trithringen

Pelaaja: Selene

PERUSTIEDOT:

x Nimi: Tristan Kulkija Trithringen
x Ikä: 22 vuotta
x Sukupuoli: Mies
x Suku: Trithringenin ruhtinassuku
x Aatelisarvo: Lordi
x Vaakuna: Lentävä mustajoutsen.

ULKONÄKÖ:

Kasvokkain Tristanin kansa joutuessa kiinnittyy huomio tahtomatta tämän silmiin. Suorastaan vangitsevan katseesta tekee silmien väri: toinen on jäänsininen, kun taas toinen on väritykseltään vaalean hunajan värinen. Eksoottisen silmistä tekee niiden hieman kissamainen muoto, jota korostavat tummat ripset. Pupillitkin ovat kapeat, mikä vain lisää vaikutelmaa. Ehkäpä kapeat pupillit tekevät miehen katseesta salaperäisen ja antavat tarkkaavaisen vaikutelman. Poikkeuksellisten silmien katse pitää helposti katsojan hallussaan, sillä on turha odottaa miehen kääntävän katsettaan poispäin. Kyseisen piirteen voi tulkita joko rohkeutena tai röyhkeytenä, mutta jos Tristan kohtaa tarpeeksi korkea-arvoisen henkilön, osaa tämä olla tuijottamatta tätä kuin nälkäinen koira lihapalaa.

Vartaloltaan Tristan on jäntevä, mutta hoikka nuori mies. Mistään hyvin treenatuista lihaksista ei voida puhua, mutta vartalo on kova sieltä mistä pitääkin, ja erityisesti vatsalihaksia voidaan kehua. Vartalon jäntevyyden vuoksi miehen liikkeet ovat (kissamaisen) sulavia. Pituutta löytyy kunnioitettavat 184 cm, tosin se voi heittää hieman, riippuen mahdollisista koroista miehen kengissä. Kissamaisten silmien hallitsemat kasvot ovat miehekkäät, vaikka niistä löytyykin poikamaista siroutta. Suora nenä, sekä pehmeähkö kasvojen muoto pehmittävät kuitenkin vaikutelmaa hieman. Persikanväriset huulet ovat kapeat, mutta silti sopivan täyteläiset. Iho puolestaan on vaalea, mutta ruskettuu keskivertoa paremmin auringossa.

Jo erikoiset silmät jakavat mielipiteet rajusti kahtia, mutta ne jotka miehen ulkonäköä tuon erilaisuuden takia paheksuvat saavat lisää kammoksumisen aihetta huomatessaan Tristanin pitkät, hieman yli puolen selän yltävät hiukset. Syy hiusten pituuteen on hieman epäselvä Tristanille itselleenkin, hän nimittäin joutuu taistelemaan omatahtoisten hiustensa kanssa päivittäin. Luultavaa on kuitenkin se, että hän antoi hiustensa kasvaa pitkiksi ärsyttääkseen tai uhmatakseen isäänsä vielä aikana jona hän asui kotonaan. Kun tämä sitten potkaistiin kotoa, päätti Tristan antaa hiustensa kasvaa. (Eräs epämääräinen huhu kertoo, että Tristan potkaistiin ulos juuri hiustensa takia; eräänä päivänä tämän isä vain kyllästyi katsomaan kateellisena poikansa kutreja, sillä tämän omat hiukset olivat jo aikoja sitten tippuilleet pois tämän päästä. Tiedä sitten, asiasta kun tunnutaan olevan montaa mieltä…)
Valaistuksesta joko erittäin tumman mahonginruskeat, tai sitten mustat hiukset on yleensä sidottu mustalla samettisella nauhalla tämän niskaan löysäksi poninhännäksi. Poikkeuksen tässä tekevät kuitenkin lyhyet, epätasaiset otsahiukset, sekä eteen jätetyt kiehkurat. Vaikka hiukset ovat usein sileän ja suoran näköiset, ei ilman täydy olla kovinkaan kostea, tai hiusten kovinkaan märät kun ne jo alkavat (Tristanin suureksi ärsytykseksi) kihartua. Luonnonkiharat hiukset eivät kuitenkaan taivu ikinä sen enempää kuin pienille laineille. Se tästä vielä puuttuisikin, että Tristanin kutrit kääntyisivät korkkiruuvikiharoille.

Yleisilme nuorukaisesta on selkeä. Tarkkaavaiset, hieman ovelat ja kissamaisella tavalla vinot silmät saavat kasvot näyttämään eksoottisella tavalla veistoksellisilta. Silmien lisäksi tiettyä tunnetta tuovat huulet, jotka toisinaan kaartuvat pehmeään hymyyn. Luultavimmin hän on perinyt ne äidiltään, kuten myös hiuksensa. Ulkoisesti Tristan muistuttaa isäänsä vähän, jos ollenkaan. Häneltä perityt piirteet näkyvät lähinnä luonteessa. Kun kauniiseen ulkonäköön lisätään ripaus vastustamatonta karismaa ja hieman ylpeyttä, on lähes täydellinen cocktail kasassa.

TYYLI:

Jos miehen erikoiset piirteet pitkistä hiuksista kummallisiin silmiin aiheuttavat pahennusta, ei hänen vaatteista ainakaan voi löytää valittamisen aihetta. Hän pukeutuu kulloisenkin tyylin mukaan, mutta hieman hillitymmin. Oikeastaan ainoa, joka jotain marmattamista voi löytää on joku suuri pitsinrakastaja, sillä mies ei vihaa mitään yhtä paljon kuin pitsiä! Pakon edestä sitä voi kuitenkin esiintyä korkeintaan hihoissa, tosin useille pitsiä kantaville paidoille on miehen päällä tapahtunut jokin kummallinen vahinko…
Yleisimpiä vaatekappaleita miehen päällä ovat erilaiset tunikat, sekä liivit. Kyseisiä vaatekappaleita löytyy miehen vaatteiden joukosta useita, ja monen värisinä. Miehen suosikkivärejä vaatetuksessa ovat oranssi sekä viininpunainen (sekä tietenkin suvun väri). Tästä voidaankin päätellä, että mies on kiintynyt lämpimiin väreihin, ja on melko harvinaista nähdä tämän päällä jotain kylmää. Musta taas on toimiva väri joka tilanteessa, joten sitä löytyy aivan varmasti miehen jokaisesta asusta. Materiaaleissa hän on kiintynyt samettiin ja silkkiin, tosin vaatekaappiin on myös eksynyt arkisempiakin, puuvillasta valmistettuja paitoja.

Miehen suosikkivaatekappale on pitkä, samettinen musta takki, jota hän yleensä pitää auki. Takissa on suuret, kullatut napit ja se on leikattu myötäilemään miehen vartaloa. Tällainen takki onkin helppo tunnistaa Tristanin omaksi, sillä hän käyttää sitä aina kun on mahdollista.
Kengissä hän suosii ratsastuskenkiä, jotka ovat malliltaan pitkävartiset, ja yleensä mustat, toisinaan tummanruskeat. Monipuolisuutta pukeutumiseen tuovat erilaiset soljet, sekä kultainen ketju jota mies pitää aina kaulassaan.

LUONNE:

Tristanin parhaat puolet tulevat esiin pikemminkin ulkonäössä kuin luonteessa. Vaikka käytöstavat ovatkin täydellisiksi hiottuja, voi mies pidemmän tuttavuuden jälkeen paljastaa itsestään uusia kerroksia. Päällisin puolin mies vaikuttaa etäiseltä ja rauhalliselta, mutta jos osuu riittävän arkaan paikkaan, tai Tristanilla on muuten vain huono päivä, saattaa tämä käyttäytyä hyvinkin impulsiivisesti. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että hän saattaa muuttua sarkastisen pisteliääksi, muuten vain äreäksi tai ilkeäksi, mutta suuttuessaankaan hän ei huuda, vaan pikemminkin tuijottaa vihan kohdettaan murhaavasti, ja käyttäytyy tätä kohtaan kylmästi. Suuttuessaan hän ei kuitenkaan pahemmin tekojaan mieti, ja saattaa toimia hetken mielijohteesta. Yhtä nopeasti kuin hän voi suuttua, voi mieliala vaihtua taas normaaliksi. Tätä epätasaista piirrettä mies pyrkiikin peittämään parhaansa mukaan, enemmän tai vähemmän hyvällä lopputuloksella.
Yllättävä tai arvaamaton olisivat luultavasti parhaita sanoja kuvaamaan nuorta miestä. Hurmaava hymy saattaa vaihtua täyteen ilmeettömyyteen käsittämättömän nopeasti, mikä tekee miehen lukemisesta vaikeaa, ellei mahdotonta. Perusilme on kohtelias nuori herrasmies, jonka silmissä on salaperäinen pilke ja kasvoilla poikamainen, hurmaava hymy.

Tristan ei näytä tunteitaan avoimesti, ellei kyseessä ole jokin elämää suurempi kiintymyksen kohde. Ehkä hän ei normaalisti vai osaa näyttää tunteitaan, tai sitten syynä on se, kuinka tälle on jo pienestä pitäen hoettu tunteiden merkityksettömyydestä. Se ei kuitenkaan estä miestä kiintymästä, tai rakastumastakaan. Pitäessään jostain todella paljon, muuttuu mies kiihkeäksi, ja omistushaluiseksi rakkauttaan kohtaan. Jos hän koskaan rakastuisi johonkuhun, tekisi mies mitä tahansa saadakseen kyseisen henkilön omakseen, ja suojellakseen tätä kaikelta pahalta.

Mutta koska hän on tottunut työntämään moisen intohimoisen piirteen syrjään, ovat tämän näyttelijänlahjat huippuluokkaa, mikä onkin hyvä ominaisuus hovissa. Etäinen nuorimies osaa käyttäytyä arvokkaasti ja ylpeästi, mutta kätkee nämä piirteet taitavasti tietyn salaperäisyyden verhoon. Juonittelun jalo taito taitaa kulkea hänellä verissä, samoin kuten jonkinlainen itsesuojeluvaisto. Pysyessään hieman etäällä hän on oppinut tarkkailemaan ja arvioimaan muita, sekä näkemään, milloin toinen valehtelee, sekä milloin toisen aikeissa on jotain epätavallista. Ehkä näiden ominaisuuksien takia hän on hieman immuunimpi taikuudelle, eikä ole niinkään altis sen vaikutukselle.
Tristan osaa käsitellä toisia taitavasti, ja jo yhdellä merkityksellisellä katseella tai lumoavalla hymyllä hurmata melkeinpä kenet vain. Tristan on tottunut saamaan mitä haluaa, oli kyse sitten rakkauden kohteesta, tai tavarasta. Jos Tristaniin hakee kontaktia, saa ensin kestää pelkkiä lyhyitä, kohteliaita vastauksia ja salaperäisiä hymyjä. Vasta kun pääsee riittävän lähelle, joutuu tahtomattaankin ottamaan selvää miehen huonommistakin puolista…

On jotenkin väärin, että näin kieroutunutta ja kummallista luonnetta on siunattu enkelimäisen kauniilla äänellä. Ääni on matala ja pehmeä, ei liian hunajaisen makea, vaan hieman sointuvan karhea. Samettista ääntä on miellyttävä kuunnella, silloin kun mies vaivautuu avaamaan suunsa toisten seurassa. Vihaisenakin ääni on yllättävän kaunista, silloin siitä vain uhkuu kylmyys, sekä välinpitämättömyys.

--

Tiedot tulee kahdessa osassa, sillä viesti on tämän mukaan liian pitkä

MENNEISYYS:

Tristanin suvun haarat ovat varsin mutkikkaat ja oikukkaat. Hänen isänsä suku on varsin varakas ja vaikutusvaltainen, ja levittäytynyt naimakauppojen avulla moniin muihinkin sukuihin, lähinnä niihin, joista on ollut heille jotain hyötyä. Lähimmät sukulaiset ja isän sukujuuret löytyvät kuitenkin Trithringenistä. Oikeaa äitiään Tristan ei ikinä tuntenut, sillä nainen katosi mystisesti pojan synnyttyä. Tosin ei hän ole ehtinyt kaipaamaankaan tätä, sillä luulee isänsä vaimon olevan äitinsä.
Ymmärtääkseen tapahtunutta lienee kai parasta kertoa jotain ajasta, jolloin Tristan ei ollut vielä edes syntynyt.

Crevan Takkutukka Trithringen (silloin kun hänellä oli vielä hiuksia) oli varsin komea mies. Tälle miehelle kävi vielä niinkin hyvä tuuri, että hän pääsi naimisiin ihannoimansa Marella Kainokatse Ellemmiiren kanssa. Tämän tapahtuessa oli Crevan päässyt jo kypsään 30 vuoden ikään, kun taas Marella oli vasta 16-vuotias. Pari kuitenkin oikeasti välitti toisistaan, ja tämän seurauksena heille syntyikin pian tytär. Häntä seurasi pian toinenkin lapsi, tyttö hänkin. Crevan alkoi muuttua epätoivoiseksi, häntä kun ei liiemmalla kärsivällisyydellä ollut siunattu.
Vaikka Marella olikin hänen elämänsä rakkaus, ei tuo ollut synnyttänyt hänelle ainuttakaan poikaa. Poikapuolinen lapsi olikin ainoa asia maailmassa, jota mies todella halusi. Viimeinen pisara oli, kun molemmat tyttäret kuolivat punatautiin, jolloin Crevan matkasi surun murtamana Lothringeniin. Siellä ollessaan sattui hän törmäämään eriskummalliseen naisen, joka sai tuolloin 36-vuotiaan miehen tuntemaan olonsa jälleen nuoreksi. Séraille Taivaanranta, eksoottisen näköinen tanssijatar lumosi miehen täysin. Kuten arvata saattaa, iski Crevanille kummallinen tarve saada toinen lähelleen, keinoja kaihtamatta. Sukunsa mahtipontisuuden vuoksi hän oli tottunut saamaan kaiken haluamansa. Niinpä hän suorastaan järkyttyi siitä, kuinka Séraille ei vastannut tämän ihailun osoituksiin.

Crevan ei luovuttanut, sillä hän halusi tämän naisen. Ensimmäistä kertaa hänelle oli kehittynyt palava pakkomielle, ja kuukausien liehittelyn jälkeen Séraille lopulta paljasti tunteensa toista kohtaan. Näin saattoi alkaa onnellinen salasuhde, jonka aikana Crevan onnellisesti unohti jopa lastensa kuoleman, sekä kauniin nuoren vaimonsa, joka uskoi miehensä vain matkanneen tapaamaan kaukaisia sukulaisiaan. Vietettyään lähestulkoon vuoden Lothringenissä, selvisi, että Séraille oli raskaana.
Tämän seurauksena alkoi Crevan ensimmäistä kertaa tuntea hieman syyllisyyttä, joka ryhtyi kalvamaan hänen sieluaan päivä päivältä enemmän… Lopulta hän ei voinut jäädä rakastajattarensa luo, vaan oli tämän pakko matkata takaisin kotiinsa vaimonsa luo, joka ottikin huolestuneena rakkaan miehensä vastaan. Muutama kiihkeä yö jälleennäkemisen jälkeen ja Crevanin oli jälleen palattava Séraillensa luokse. Sinä aikana, jona hän oli jälleen Lothringenissä, kuuli hän Marellan olevan jälleen raskaana. Tämä taisi olla miehen elämän onnellisinta aikaa, sekä myös kiireisintä. Hän joutui yhtenään matkustelemaan rakkaidensa välillä, kunnes lopulta päätti salakuljettaa Séraillen mukanaan kotiinsa.

Asia pidettiin visusti salassa, eikä Séraille saanut liikkua vapaasti, sillä tämän erilainen ulkonäkö, sekä pitkälle edennyt raskaus olisivat aiheuttaneet ikäviä kysymyksiä. Séraille ei kuitenkaan kestänyt ajatusta, että oli vain toinen nainen. Lisäksi hän alkoi kaivata entisen elämänsä vapautta ja alkoi kapinoida Crevania vastaan. Nainen oli jo alkanut menettää merkityksensä miehen elämässä nyt kun oli mahdollista, että hänen oma vaimonsa voisi mahdollisesti synnyttää hänelle pojan.
Sattui kuitenkin jotain tavatonta, nimittäin Marella alkoi synnyttää, vieläpä paria kuukautta liian aikaisin. Jonkin kummallisen oikun kautta myös Séraille synnytti samana päivänä. Marella synnytti kuolleen pojan, joka murskasi Crevanin unelmat poikalapsesta. Suureksi ihmeeksi Séraillen lapsi oli kuitenkin terve, ja vieläpä poika!
Koska Séraillen ja Crevanin suhde oli jo viilentynyt ja menettänyt alkuaikojen intohimonsa syttyi heidän välilleen riitaa siitä, kumpi lapsen saisi pitää. Crevan oli suunnitellut kasvattavansa Tristaniksi nimeämänsä pojan hänen ja Marellan lapsena. Marella oli synnytyksen aikana menettänyt tajuntansa, eikä vielä tiennyt lapsensa kohtalosta. Miehen täydellisen suunnitelman tiellä oli vain yksi mutka, Séraille. Kuukaudet Trithringenissä olivat tehneet hänestä katkeran, ja ainoa asia, mitä hän janosi oli paeta paikalta lapsensa kanssa.

Asiasta kehkeytyikin elämää suurempi riita, jonka Crevan päätti päättää nopeimmalla ja helpoimmalla tavalla, nimittäin surmaamalla Séraillen. Kuollut pienokainen vaihdettiin Tristaniin, eikä asia jäänyt Crevanin lisäksi kuin parin luotettavan alaisen tietoon, jotka pitävät suunsa visusti kiinni jos tietävät, mikä on heille parasta.
Tapahtunut muutti suuresti Crevania, sillä tämä menetti uskonsa rakkauteen. Hän alkoi harrastaa syrjähyppyjä, joista syntyneiden lasten nimiä hän tuskin muistaa. Jos Tristan saisi tilaisuuden tavata kaikki puolisisarensa, eivät hänen omat sormensa riittäisi näiden määrän laskemiseen.

Nyt kun tiedämme Tristanin taustoista, voidaan siirtyä hänen elämänsä ensimmäisiin vuosiin. Marella, joka luuli Tristania omaksi lapsekseen, piti poikaa silmäteränään. Vaikka hän kolme vuotta myöhemmin synnytti kaksoset, joista toinen oli poika, piti hän silti Tristania lapsistaan rakkaimpana. Ehkäpä juuri sen takia hän yritti opettaa tälle paljon erilaisia taitoja, joista voisi olla hyötyä miehen elämässä. Tämä yliyrittäminen on kuitenkin syy siihen, miksi Tristan ei ikinä innostunut oikein muusta kuin panhuilun soittamisesta tai kirjallisuudesta.
Täyttäessään 15 vuotta oli Tristanista, isänsä unelmapojasta kasvanut kapinoiva, oman arvonsa tunteva nuori mies. Kotona häntä joko ihailtiin tai vihattiin, olihan hän hieman poikkeuksellisen näköinen sekä käytökseltään vaihteleva. Mainittakoon, että tämän ikäisenä hän alkoi kasvattaa hiuksiaan pitkiksi 52-vuotiaan isänsä ollessa jo aikalailla hiukseton. (Tähän aikaan Crevanin nimi herätti ironiallaan naurua, sillä tästä ennen kauniista pehkosta oli jäljellä vain muutama suortuva. Mutta ei se silti estänyt häntä saamasta naisia!)

Tuona päivänä oli isän kuitenkin keksittävä päänvaivaa aiheuttavalle pojalleen syntymäpäivälahja. Sellaisen hän löysi sattumalta matkatessaan perimään velkaa eräältä heiltä rahaa lainanneelta perheeltä. Heillä ei ollut varaa maksaa velkaansa, mutta he saattoivat tarjota Crevanille jotain muuta, nimittäin omaa lastaan, tuolloin 10-vuotiasta Vanillaa. Tuolloin isäpapalla välähti, mikä olisikaan parempi lahja oikukkaalle pojalle, kuin oma henkilökohtainen palvelija?
Tristan suhtautui tähän lahjaan hieman etäisesti, melko huonostikin, kunnes sattui 18-vuotiaana sairastumaan johonkin tuntemattomaan tautiin, jonka pelättiin tarttuvan helposti ja lopulta tappavan. Nuorukainen meni kovin heikkoon kuntoon, mutta ainoa, joka hänen lähelleen saattoi tulla, oli miehen uskollinen palvelija, Vanilla. Poika hoiti mm. korkeasta kuumeesta ja näköharhoista kärsivää isäntäänsä parhaansa mukaan, ja kaikkien yllätykseksi Tristan toipuikin tapahtuneesta. Tapahtuma kuitenkin muutti hänen suhtautumisensa palvelijaansa, joka ei ollut jättänyt häntä yksin pahimmallakaan hetkellä.

Vuodet vierivät, ja pojan ja isän välit kiristyivät entisestään. Tristan muuttui pian kaivatusta pojasta sietämättömäksi olennoksi, joka vielä kaiken lisäksi oli mennyt perimään isänsä luonteen! Crevan alkoi käydä vanhaksi, eikä hän halunnut laittaa varsin mittavaksi kertynyttä omaisuuttaan Tristanin perittäväksi, ellei toinen oppisi käyttäytymään hänelle mieliksi.
Niinpä hän sai loistavan idean lähettää Tristan hoviin oppimaan elämään ihmisiksi. Tällä tavoin hän saattoi myös itse ylläpitää suhteitaan hoviin, sekä saada poikansa tutustutettua kihlatulleen, josta Tristan ei tiedä edes hänen nimeään…


MUUTA:

x Nimestä: Nuorempana Tristanilla oli kummallinen tapa vaellella unissaan pitkin entistä kotiaan. Tästä huvittuneena hänet nimettiin ’Kulkijaksi’. Unissakävely on hänellä vieläkin hieman kummallisena tapana, jota on oikeastaan mahdotonta selittää. Tristan kuitenkin nauttii suunnattomasti öisistä kävelyistä, etenkin kuunvalossa. Miehen oudoin tapa unissakävelyn ohella taitaakin siis olla öiset kävelyt, joita hän harrastaa pitääkseen unissakävelynsä kurissa.
Nimittäin kävelyt öisin ovat ainoa keino rauhoittaa Tristanin mystinen tarve kuljeskella unissaan.
Jossain vaiheessa Tristanin aikomuksena olisi lähteä matkaamaan maailmalle, jolloin tämän nimi saisi kenties paremman, osuvamman merkityksen. Aikaa tai tilaisuutta tällaiselle ei ole vielä tullut, mutta heti kun vain on mahdollista, aikoo Tristan lähteä vaeltamaan.

x Taikominen: Ei ikävä kyllä onnistu tältä mieheltä. Hän ei omaa minkäänlaisia taianomaisia kykyjä, vaikka tämän kaunista ääntä voidaan sellaisena pitää. Hän on vain sattunut olemaan hieman onnekkaampi, mitä tämän lahjoihin tulee.

x Harrastukset: Kuten monia muita nuoria aatelismiehiä, on myös Tristania opetettu asiaankuuluvalla tavalla. Hän osaa maalata (välttävästi), metsästää (ei kovinkaan hyvin, mieluummin hän vain katselee), sekä miekkailuakin hän on ehtinyt kokeilla, menestymättä siinäkään kovin hyvin. Huono menestys edellä mainituissa lajeissa voi johtua motivaationpuutteesta, josta nuorukainen on kärsinyt kyseisiä asioita kokeiltuaan. Mies kuitenkin on kovasti kiintynyt panhuilun soittamiseen, ja jos hän ei maalaamisessa, metsästämisessä tai miekkailussa pärjännyt, on hän ollut sitäkin onnistuneempi panhuilun soittamisessa.
Tristan on myös kovin kiinnostunut kirjallisuudesta. Vaikkei sitä uskokaan, löytyy miehestäkin herkkä puoli, sillä tämä pitää historiaan liittyvän kirjallisuuden lisäksi myös runoista. Yksi miehen suurimpia salaisuuksia on, että tämä jopa itse kirjoittelee runoja, joita säilyttää pöytälaatikossaan. Jos joku saisi tietää totuuden, se voisi pilata hänen arvoituksellisen imagonsa… Ja sitä nuori mies ei halua.

x Siviilisäädystä: Isän kierona taka-ajatuksena oli lähettää poika hoviin, jotta tämä voisi myös tutustua tulevaan kihlattuunsa. Tristania ajatus naimisiinmenosta ei erityisemmin kiinnosta, ei etenkään kun hän ei tiedä toisesta edes tämän nimeä…

PELINÄYTE:

Oli kuulas, syksyinen yö. Juuri sellainen, millaisen jokainen taidemaalari haluaisi ikuistaa maalaukseen, sillä kaikessa kauneudessaan tämä oli kenties mitä täydellisin vuorokaudenaika. Syvänsinistä taivasta koristivat lukuisat, timanttien lailla hohtavat tähdet, ja mikä parasta, oli taivaalle myös kivunnut täyteläinen, pyöreä täysikuu. Yö olisi voinut Tristanin silmiin näyttää kauniimmalta kuin yksikään muu yö, jona hän oli istunut parvekkeellaan, tai vaellellut kotinsa suuressa puutarhassa. Mutta vaikka näkymä olikin sanoinkuvaamattoman upea, pilasi Tristanin ajatusmaailman tieto siitä, että tämä olisi ainakin toistaiseksi hänen viimeinen yö kotonaan.

Pian hänet lähetettäisiin hoviin, sen kummempia selittämättä. Persikanväriset, yleensä hymyyn taipuneet huulet olivat kääntyneet vakavaan ilmeeseen, mikä vain korosti Tristanin tämän hetkistä ilmeetöntä vaikutelmaa. Jos joku näkisi hänet nyt, ei hän voisi uskoa nuoren miehen olevan se sama kohtelias nuorukainen, joka vaeltelee päivisin linnassa virne huulillaan leikitellen. Vaihtoehdot olivat tällä hetkellä kovin vähissä, ja ainoa varteenotettava niistä oli isän tahtoon taipuminen. Karkaaminen ei tullut kuuloonkaan, sillä teolla hän aiheuttaisi vahinkoa enemmän itselleen kuin isälleen. Ja kuka tietää; jos hän koettelisi rakkaan isäpappansa hermoja vielä kerran, ei tämä välttämättä olisi ollenkaan niin armollinen häntä kohtaan.

Ajatus huvitti Tristania suuresti. Kuva hänen isästään hieromassa kaljuaan siitä, missä hänellä ennen oli ollut hiuksia, sai jopa väkinäisen hymyn nousemaan hänen kasvoilleen. Niin, jos hän nyt kerrankin noudattaisi äitinsä pyyntöä, ja koittaisi olla ajamatta isäänsä hermoromahduksen partaalle.
Annettuaan katseensa koskettaa vielä kerran kalpeaa kuuta, kääntyi Tristan ympäri, ja suuntasi kulkunsa takaisin huoneeseensa. Kaikki hänen tärkeät tavaransa oli Vanillan toimesta pakattu, ja ainoa asia, joka oli jätetty ennalleen, oli Tristanin sänky, sillä pitihän hänen jossain nukkua. Tosin mies epäili, pystyisikö hän kaiken jälkeen saamaan unta, sillä huomenna alkaisi aivan uusi luku hänen elämässään.

--

Elikkäs siis, tuo kihlausjuttu on sovittu Nellian kanssa~

Hei Selene ja tervetuloa seuraamme ! ^^

Tristan pääsee ehdottomasti läpi, ja näytätkin todella panostaneen hahmosi luontiin. Hakemusta luin suurella mielenkiinnolla.
Ulkonäössä pyytäisin kuitenkin painottamaan sitä, että tuo pupillien viirumainen kapeus on hyvin vähäistä. Luonteessa mainitsit Tristanin olevan jokseenkin immuuni taikuudelle, ja tästä olisi hyvä kirjoittaa myös Muuta-kohdan taikuusosioon.
Lisäksi noihin ylimpiin tietoihin voisit mainita (vaikka Sivilisääty-otsakkeella) siitä, että Tristan siis on kihloissa.

Toivotan kaikin puolin mukavia pelihetkiä, ja toivottavasti tulet viihtymään ^^

-Candika