Nimi: Alessandra Tuhatkauno Amalthaea
Ikä: 19
Ammatti/Aatelisarvo: Lady
Suku: Amalthaea
Sukuvaakuna: Tassujaan eteen nojaava, unelias puuma.
Luonne:
Siveellinen, hyväkäytöksinen, viehättävä ja näppärän oloinen on Lady Alessandra. Sääli siis, ettei todellisuudessa järki päätä paljoa pakota. Tuskastuttava yksinkertaisuus on kuitenkin lahjakkaasti kätketty arvokkuuden ja pidättyväisyyden alle. Parhaiten kyseinen puoli pääsee esille toisten asioihin puuttumisen muodossa. Alessandra tunkee röyhkeän varomattomasti hienostunutta nokkaansa asioihin, joista hänen olisi syytä jäädä osattomaksi. Ei hän sitä aivan suoraan tee, mutta keskustelee, analysoi ja arvostelee muiden elämää mielellään kaltaistensa seurassa. Tämä toiminta tapahtuu usein Arvon Neidin prameassa huoneistossa, jonne hän on kutsunut ystävättäriään "jakamaan mielipiteitä ajankohtaisuuksista". Siinä saa palvelustyttökin kuunnella korvat punaisena, kun Adresteijan kerma yrittää vaikuttaa viisaalta toinen toisensa silmissä. Sanomattakin on selvää, että vierailut eivät pääty Lumisolan tilannetta kauhistellen, vaan pohtimalla viimeisten kutsujen onnistuneinta asuvalintaa.
Pahantahtoisuus kuitenkin, pois se hänestä. Palvelusväkeäkin Alessandra armeliaasti kohtelee ja on valmis antamaan näille anteeksi tietämättömyyttään tehdyt pikkuvirheet. Välillä hän on jopa lahjoittanut mittavasta vaatevarastostaan vanhanmallisia pukuja palvelustytölleen, joka lähes samaa kokoluokkaa on, sekä kadun rahvaallekkin roposen luovuttanut. Ei tietenkään kädestä käteen moiselle tautipesäkkeelle, vaan heittänyt poimittavaksi. Se on kuitenkin paljon se, varsinkin kaikensorttisia tauteja kammoavalta Aateliselta. Kansan keskuudessahan ne taudit leviävät.
Käytökseltään Lady on hillitty ja arvokas, etenkin kun verrataan moneen samanikäiseen, mutta se johtuukin perhetaustoista. Alessandralta ei sallittu mitä tahansa, vaan hänet on kasvatettu melko perinteisesti.
"Saa näkyä, mutta ei kuulua." Jyrähti hänen isänsä kerran, kun tyttö päästi ilmoille epävarman, haukahtelevan naurunsa. Siksi hän paheksuukin kovin niitä hovin naisia, jotka avoimesti keimailevat miessukupuolelle ja nauraa kihertävät jokaikiselle sanalle. Tältä neidiltä ei suinkaan pääse holtitonta kikatusta, eikä hän myöskään säti palvelusväkeä naama punaisena. Enemmän hän pyrkii hymyilemään moniselitteisesti, tai kätkemään tunteet sanoihinsa.
Hermostuessaan kai Alessandra näyttää tunteensa aidoimmillaan. Posket rusottavat luonnostaan, kädet hikoavat ja neiti näyttää kokoajan siltä, kuin joutuisi nielemään kurkkuun karkaavaa sydäntään. Vieno äänikin horjuu jo tavallisesta puheesta ja liikkeet ovat epävarmoja. Näin ei onneksi pääse käymään usein, koska Lady rajaa hermostuksen kohteet päivittäisen elämänsä ulkopuolelle. Esimerkkinä hermostumista aiheuttava henkilö -> Neiti välttelee ja pyrkii unohtamaan tämän kokonaan.
Alessandralta vasinainen sivistys on jäännyt väliin, mutta muuten hän on näppärä. Taidokas koruommel syntyy hetkessä ja klavikordista hän saa ilmoille ihmeellisen kauniita sävelmiä. Sävelkorva muutoinkin on mainio, mutta oma ääni on horjuva. Hänellä onkin tapana määritellä tahattoman kovaäänisesti ystävilleen, milloin esimerkiksi vieraileva soittoniekka on ollut osuva valinta ja milloin tälle olisi ollut syytä sataa tomaatteja ja muita kasviksia. Ladyn elämä pyörii pääasiassa edellä mainittujen ympärillä. Ystävättärien kanssa seurustelu, koruompelu, musiikki ja oma olemus ovat täysin riittäviä täyttämään tyhjäpäisen olennon elämän ja hän on tyytyväinen sen nykyiseen malliin. Kiire siinä tulisi, mikäli yhtäkään uutta asiaa yrittäisi lisätä verkkaiseen päivätahtiin.
Ulkonäkö:
Kyseessä ei ole rehevä, punakka, piukkaan korsettiin puristettu pakkaus, vaan pikemminkin kuulasihoinen nuori neito muodoiltaan liki lapsenkengissä.
Korsettia ei Lady luontaisen hoikkuutensa vuoksi tarvisi, mutta tahtoo silti välttämättä likistää ohutta uumaansa vielä muutaman sentin kapeammaksi. Muutoin hän olisi mielestään hirveän tasapaksu, koska rintavarustus on vähäinen ja takapuolta ei ole nimeksikään. Jälkimmäisen saa kuitenkin kohtuu helposti piiloon vannehameen taikka turnyyrin alle, joka muokkaa helman kauniin täyteläiseksi. Tämän päälle asetetaan vielä toinen alushame ja vasta sitten varsinainen päällyshame. Päällyshameen takaosaan on kangas usein kerätty kauniiksi ryöpyksi, jota saattaa laittialla seurata pienoinen laahuskin. Koska Alessandralla on tapana yhdistää puvun ylä- ja alaosa taakse rusetille sidottavalla silkkinauhalla, sen kaksi päätä valuvat usein tämän muhkean ryöpyn sekaan. Puvun yläosa muuten; korsetin päälle tulee siveä, käsivarret ja dekolteen peittävä pitkähihainen päällysvaate. Puvun miehustassa on runsainmäärin seitinohutta ja paikoin paksumpaakin pitsiä, sekä tavallista kangasta peittää poukkoileva, köynösmäinen koristekirjailu. Hihat ovat malliltaan runsaita ja jäykkiä, mutta päättyvät kapeisiin, siroja ranteita korostaviin suihin, joissa on useimmiten hopeiset kalvosimet. Nuoren naisen vaatetus saisi olla väreiltään kirkkaampi, mutta suvulleen uskollinen Amalthaea pukeutuu lähes poikkeuksetta vihreään. Tarkemmin sanottuna tumman vihreään, hän on päättänyt sen olevan ainoa sallittava värisävy. Muut värit ovat lähinnä korostamassa, valkoinen, musta, harmaa... Hiostavan pukeutumisensa takia ja ihon luonnollisen kalpeuden säilyttämisen toivossa Alessandra välttelee päiväkävelyjä mahdollisuuksien mukaan. Välillä on hänenkin kuitenkin uhrauduttava, mutta silloin ei korea päivänvarjo saa unohtua huoneistoon.
Puvun kaula-aukosta kohoaa joutsenmainen kaula, jonka päällä keikkuu ja pyörii sievät, sydämenmuotoiset kasvot. Kalpeille poskipäille lisätty ripaus punaa ja ripsien, sekä kulmakarvojen tummennus kuuluu Alessandran perustoimiin, mutta muuten voisi ehostusta luonnolliseksi kutsua. Hienon ja kapean nenän alla on suloiset ruusuhuulet, joilla jatkuvasti tuntuu väreilevän hienoinen hymy. Leuka on kapea ja pieni, mutta kun neiti jotain päättää, niin se työntyy huomaamatta hivenen eteenpäin. Ladylla on hyvänkokoiset, siniharmaat silmät, joita vaan sattuu ympäröimään harmittavan vaaleat ripset, sekä kulmakarvat. Ongelmasta päästään ehostuksella. Korkean otsan päättää hippusen turhan korkea hiusraja, mutta ei hän vielä ainakaan ole kaljuuntumaan ruvennut. Hiukset ovat kullanpunaruskeanvaalea ryöppy, joka ulottuu aina alaselkään asti, mutta on useimmiten nostettu taidokkalle nutturalle päälaelle. Neidillä on muuten taipumus auringossa kesakoivaan ihoon, mutta hän on ratkaissut pulmansa pysytellen pois säteistä.
Alessandran sipsuttaessa huoneeseen, leviää mukana voimakas, tyrmäävä kukkaistuoksu ja neito ryntää tervehtimään tuttaviaan vienolla, teennäisellä äänellään. Huvittuneena hän useimmiten vain hymyilee pienesti, mutta joskus käy niinkin, että kikatus ei ole hallittavissa. Tällöin hän yrittää kätkeä sen kädenselkäänsä ja häpeää jälkeenpäin paljolti holtittomuuttaan. Tosiaan Ladyhan on lähes turhamaisempi, kuin moni halveksimistaan keimailijoista. "Näytän hyvältä omaksi ilokseni, en muiden." Onkin hän joutunut tokaisemaan muutamalle, jotka ovat häntä väittäneet ylipynttäytyneeksi miestennielijäksi. Eihän hän miestennielijä ole, ei kai?
Menneisyys:
Ladyn pieni elämä on juurtunut syvästi palatsiin. Hän on harvoin käynnyt Amalthaean ulkopuolella, eikä koskaan ole ylittänyt Andartan Ruhtinaskunnan rajoja. Ei siihen ole ollut mitään syytäkään, koska tiedottomana on helppo tyytyä osaansa.
Isä Archard Tuimakatse Amalthaea oli hänkin kasvanut hoviin ja valitsi myös naisensa tämän tyttäristä. No ei valinnut, vaan hänelle naitettiin yksi lukuisista sukulaistytöistä, Aveneil Hellin Amalthaea. Neito oli kuitenkin nuori, esittelykelpoinen ja alistui asemaansa hiljaisena kodin hengettänä, joten hän kelpasi Archaldille hyvin. Lasta mies ei kuitenkaan naisensa helmoihin pyörimään kaivannut, koska joutui muutenkin olemaan erossa vaimostaan tehtäviensä vuoksi. Hän toimi lähettinä ja oli yhä useammin alkanut saada toimituksia pidemmällekkin.
Yhtenä kertana pieni pallero kuitenkin pyöri helmoissa, kun hän kotiin palasi pitkältä matkaltaan ja sen jälkeen alkoi Archard lähes metsästää pitkänmatkan toimituksia ja viestejä. Isänsä puolelta ei Alessandra siis mitenkään toivottu ollut, mutta Aveneil rakasti tytärtään ja oli kiitollinen sisällöstä, jota tämä toi kuivaan, turhaksi käyneeseen elämään. Hän kasvatti tyttärensä hellällä, mutta varmalla kädellä ja siirsi eteenpäin jokaisen taidon mitä itse osasi. Näin, pääosin äitinsä huomassa, Alessandrasta sukeutui turhamainen, mutta käytännöllinen neito, joka pelkäsi ja kunnioitti etäistä isäänsä ja ajatteli tämän jokaisen sanan omana mietteenään. Hirvittävää, koska Archard saattoi hermostuneena päästää suustaan mitä tahansa pötyä.
17-vuotiaana kuului viesti, että Archard oli jäännyt hevosensa kavioiden alle ja ruhjoutunut elottomaksi. Vaikka sen olisi pitänyt olla kyyneleet silmiin nostattava suru-uutinen, niin se oli sekä nuorelle neidolle, että hänen äidilleen helpotus. Alessandra sai uutisen jälkeen elää vapaammin pelkäämättä, että mitkä teoista kantautuivat isän korviin ja äidin ei tarvinut enää huolehtia missä meni uskollisuuden raja kumppaniaan kohtaan, joka petti häntä kuitenkin.
Alessandra asuu nykyään omassa huoneistossaan palatsin toisessa kerroksessa, kuluttaa elämäänsä turhanpäiväisiin asioihin ja huolehtii rakkaan äitinsä voinnista siinä sivussa.
