Kun jää kohtaa tulen [Lordi Theor Amalthaean huoneisto]

[Tänne siis Nellia yhdessä Nellian kanssa ja Kaida Iannalla

Tapahtumapaikka: Andrein sedän huoneisto

Hieman tilannekuvausta: Andrein setä on kutsunut joukon sukulaisia huoneistoonsa illallistamaan, tarkoituksenaan esitellä näille tärkeä vieras.]

Andrei
*********

Theor Amalthaea oli aina ollut kunnioitusta herättävä näky. Sitä eivät riittäneet selittämään hänen suora ryhtinsä tai ylpeä askelluksensa, kuin ei myöskään hieman keskimääräistä mahtipontisempaa korkeutta hipova pituutensa.
Ei, lordi Theor Amalthaean olemuksessa oli lähes jotakin maagista. Nytkin, noustessaan pystyyn pöydän päädyssä, hänen onnistui saada vieraat hiljenemään ja näiden katseet kääntymään itseään kohti samassa ajassa, kuin sydämeltä kestää yhteen lyöntiin.
"Rakkaat ystävät, olen iloinen että kunnioitatte meitä läsnäolollanne tänä iltana", mies sanoi matalalla, miellyttävällä äänellä. Hänen kasvoillaan loisti hymy, joka olisi saanut varmasti itse kuolemankin uskomaan olevansa tervetullut vieras. Lordi Amalthaea oli ehtinyt jo viidennelle kymmenellenneen, mutta mustien hiusten sekaan ilmaantuneet hopeiset juovat saivat hänen olemuksensa näyttämään vain entistä vaikutusvaltaisemmalta. Ruskeat silmät tuikkivat ystävällisesti.

Lordi Amalthaean huoneiston ruokasaliin oli aseteltu jykevä, tamminen pöytä, jonka ympärille mahtui lähemmäs kahtaakymmentä vierasta. Tummanpunaiset verhot peittivät osittain suuret ikkunat, joiden takana ilta oli jo pimentynyt. Salia valaisemaan oli kahden pramean kattokruunun lisäksi aseteltu valkeita kynttilöitä. Takaseinustalla olevassa suuressa tulisijassa ei palanut tuli; kesäaikaan se olisi hetkessä kuumentanut huoneen sietämättömäksi.

Andrei istui korkeaselkäisessä tuolissa sedästään katsottuna oikealla. Häntä vastapäätä oleva tuoli oli toistaiseksi tyhjä; pian illallisten kunniavieras liittyisi heidän joukkoonsa. Ajoitus oli suunniteltu tarkkaan. Juuri ennen ruokailun aloittamista, sen jälkeen kun vieraat olivat ehtineet siemailla ensimmäisistä viinilasillisistaan juomaa, joka oli valittu huolellisesti jo tunteja aikaisemmin. Viini saisi vieraat rentoutumaan ja tunnelman muuttumaan juuri sopivan kepeäksi.
Andrei itse tunsi olonsa kaikkea muuta kuin rennoksi; kohteliaan keskustelun lomassa hän avasi ja sulki sylissään lepääviä nyrkkejään, vilkuillen toisinaan ympärilleen huoneessa. Hän olisi antanut mitä tahansa saadakseen olla jossakin muualla, mutta samalla hän kuitenkin tiesi toiveensa mahdottomaksi. Setä ei olisi sallinut sitä missään tilanteessa. Ystävällisen kuorensa alla hän oli kylmä ja laskelmoiva mies.

Sitä ei olisi kuitenkaan voinut arvata tällä hetkellä. sedän suorastaan säteillessä.
"Saanen esitellä teille: hyvän ystäväni tytär, Ianna Lumitähti Íor."
Andrei käänsi tummat silmänsä kohti holvikaarta, jonka alta neidon oli pian tarkoitus ilmestyä.

Ianna
*******

Hermostunut ja kalpea olento istui tuolilla, vierellään vain täti joka hääräsi hänen ympärillään parannellen ulkonäköä ja jaellen ohjeita. Tädin ohjeet olivat Iannalle tuttuja. ”Älä puhu ruoka suussa. Hyvänen aika, muista myös puhua muutenkin. Tervehdi illan isäntää....” Ianna rukka oli niin hermostunut, ettei hän varmasti saisi kakaistua itsestään sanaakaan ulos.

Lopulta nuoren naisen oli hiljaa käveltävä huoneistoon ja odottaa oman nimensä kuulemista. Hän sattui näkemään kasvonsa peilistä ja tajusi tädiin todella tehneen taikojaan. Tilaisuuteen hän oli saanut ylleen hyvin kauniin puvun, jonka yksityiskohtana oli puhvi hihat ja nyöritykset. Korkeahkoa kaulusta koristi lilja rivistö ja hänen hiuksensa oli laitettu niskaan putoavaksi laineikkaaksi vesiputoukseksi. Täti oli korostanut huolella Iannan silmien väriä ja muuten jättänyt hänen kasvonsa rauhaan. Värit oli huolella valittu isännän väreihin sopivaksi.

Ianna harvoin tuijotti itseään, mutta tässä tilanteessa kuka tahansa olisi niin tehnyt. Hän tarttui vielä rakkaaseen koruunsa kaulallaan ja samalla kuuli lordi Theor Amalthaean äänen lausuvan tervehdyksensä ja lopulta Iannan koko nimen. Tärkein tädin neuvo mielessään hän astui saliin: ”Muista tyttö hymyillä ja puhua!” Hän hymyili todellakin hieman ujoa hymyään. Hän tunsi muiden katseet itsessään ja melkein unohti mitä hänen piti tehdä.

Kynttilän valossa nuori neito niiasi ja sanoi hiljaisellä äänellään: ”Hyvää iltaa lordi Theor Amalthaean ja arvon vieraat. kiitän kutsustanne sydämmellisesti. On kunnia päästä istumaan pöytäänne”, Iannan ääni pysyi tasaisena koko ajan ja hän onnistui pitämään hymynkin kasvoillaan. Täti olisi hänestä ylpeä.

Nellia käveli loputtoman pitkältä tuntuvaa käytävää pitkin pitäen mekkonsa etumusta hieman korkeammalla jottei kompastuisi siihen, hän oli jälleen myöhässä ja näin tärkeiltä illallisilta se oli mitä nolointa. Hänen teki mieli jäädä pois, häntä ujostutti jo valmiiksi astua saliin ja pahoitella myöhästymistään, lisäksi hänen pitäisi keksiä vielä jokin tökerö tekosyykin jolloin häntä ei katsottaisi kovin kieroon.
Neidon yllö oli punavalkoinen rönsyilevä ja kallista tekoa oleva mekko johon oli ommeltu ties minkä laisia hopea ja kulta koruja ja kiinnitetty erilaisia harvinaisia kiviä ja timantteja, se oli neidin paras ja kaunein mekko. Hänen äitinsä oli ostanut neidille mekkoon sopivan kauniin korsetin jonka tuo oli kiristänyt niin tiukalle, ettei henki meinannut neidillä kulkea ja tämä joutuikin henkittämään pieniä lyhyitä hengähdyksiä, hän oli varma, että hän menettäisi tajuntansa korsetin takia vielä illan aikana. Neidin hiukset oltiin aseteltu pään päälle ilmavahkoksi kampaukseksi joista kauniit huoliteltut korkkiruuvikikkarat valuivat neidon olkapäille.

Viimein neito näki käytävän päässä olevan suuren oven joka oli avattu levälleen auki ja josta pursusi valo käytävälle. Nellia pysähtyi niille sijoilleen ja katsoi vielä taakseen pimeähkölle käytävälle ja huokaisi syvään mitä nyt korsetti antoi periksi. Sisälle oli mentävä halusi hän tai ei.
Nellian punaiset korkokengät kopsahtelivat autiossa käytävässä ja jotka varmasti kielisivät matti myöhäsenkin tulosta. Neito asteli avonaisista ovista sisaan ja niiasi varovaisesti ja loi kasvoillensa kauniin anteeksipyytävän hymyn.
" Suokaa anteeksi myöhästymiseni arvon väki, ja etenki te herra lordi Theor Amalthaean. ", naisen meripihkan väriset silmät tarkkailivat muiden katseita itsessään ja saikun saikin pari paheksuvaa katsetta, muttei jaksanut välittää niistä sen enenpää kuin suomalla noille lämpimän hymyn.
Neidin perhe oli asettunut jo muiden joukkoon istumaan ja nuo katsoivat neitiä kovin tuimasti ja seurasivat jokaista tämän askelta kuin peläten tuon tekevän vielä vieläkin nolompaa.

Paikat olivat pöydässä täyttyneet ja enään ei neiti nähnyt kuin yhden paikan pöydässä ja suuntasi matkansa sinne höyhenen kevyin askelin ja hymyili ystävällisesti sen lähellä istuville ihmisille ennen kuin uskaltui istumaan tuolille. Nellia oli kovin jännittynyt tilanteestaan ja noloissaan muutenkin siitä, miten hän myöhästeli aina näin tärkeistä tapahtumista.

// arg, anteeksi tekstin huono laatuisuus. :'< //

Andrei
*********

Lordi Amalthaea avasi suunsa, mitä ilmeisimmin tervehtiäkseen huoneeseen saapunutta ladya huolellisesti harkituin sanoin. Ennen kuin hän ehti sanoa sanaakan, kantautui huoneeseen johtavasta käytävästä kuulua korkojen kopinaa. Hetkellinen hämmennys pääsi kohoamaan lordin kasvoille, tämän katseen kääntyessä holvikaarta kohti. Samoin oli myös vieraiden huomio kääntynyt vastaanottamaan tulijan, kuka tämä ikinä olikaan.
Andrein huomio oli kuitenkin kiinnittynyt Iannaan. Nainen näytti niin erilaiselta kuin päivää aiemmin, jolloin he olivat viimeksi tavanneet... Hymy, joskin luultavasti pakotettu, toi sievistä kasvoista esille aivan uuden loiston.

Pudistaen nopeasti päätään nuorukainen antoi katseensa viimein siirtyä ovelle ilmestyneeseen hahmoon.
Hyvin pian hän tunnisti tämän lady Nelliaksi, joka oli vaikuttava ilmestys punaisessa puvussaan. Vieraiden keskuudesta, lähinnä vanhemman polven suusta, kuului närkästynyttä mutinaa tämän epäkohteliaan myöhästymisen vuoksi.
Lordi Amalthaea toipui nopeasti järkytyksestään, ja hänen huulilleen kohosi sama kohtelias, ystävällinen hymy, jolla hän jo hetkeä aikaisemmin oli toivottanut Iannan tervetulleeksi.
"Ah, lady Nellia, kuinka mukavaa että päätitte sittenkin liittyä seuraamme."
Jos neidon myöhäinen ilmaantuminen oli jollain tavalla häirinnyt hänen suunnitelmiaan, osasi mies peittää sen taitavasti.

Lady Nellian lähtiessä kohti pöytää Andrei nousi nopeasti, siirtäen tuolin esille naista varten.
"Mukava nähdä teitä."
Hän hymyili tälle pientä, kohteliasta hymyä, istahtaen sitten takaisin omalle paikalleen.

Lordi Amalthaea havahtui nopeasti, kääntäen vieraiden huomion takaisin Iannaan.
"Tulehan kultaseni, istu alas..."
Aivan kuten Andrei hetkeä aikaisemmin, mies siirsi vasemmalla puolellaan olevan tuolin esille jykevän pöydän alta. Hän oli valinnut tietoisesti tuttavallisen puhuttelutavan, tehdäkseen kaikille selväksi, kuinka läheinen hänen suhteensa Iannan perheen kanssa oli.

Ianna
*******

Iannan painajainen käveli myöhässä paikalle. Neiti oli kaikkea sitä mitä Iannasta tuntui puuttuvan. Tämän pukukin kirkui kaikkine killuttimineen, että tuo neito olisi varakas ja arvovaltainen, Nellia. Ianna mietti ajoittiko toinen tulonsa juuri tähän hetkeen. Olian hän kuullut jos mitä tuosta nuoresta naisesta. Ianna siunasi hyvän pelinaamansa juuri sinä hetkenä. Hänen kasvoillaan pysyi hymy, joka tosin oli melkein päässyt valahtamaan. Andrei veti tulijalle tuolin viereltään ja Lordi Amalthean otti tilanteen haltuunsa. Ianna melkein puhkesi kiitos lauluun.

Ianna ymmärsi että Lordi Amalthean puhutteli häntä äärimmäisen tuttavallisesti tietystä syystä. Korostaakseen heidän hyviä suhteitaan. Naisen askeleet veivät hänelle esiin vedetyn tuolin luokse. Sirosti hän niiasi ja istuutui kauniisti. Täti tosin olisi varmasti löytänyt virheitä tästä suorituksesta. Pahin oli tähän mennessä ohi. Hän ei ollut kompastunut tai unohtanut kuinka puhutaan. 'Hienoa, muista puhua vielä hieman lisää', Ianna ajatteli ironisesti.

Nainen istui paikallaan kädet sylissään ja hieman uteliaana. Hän vilkaisi Lordi Andreita hieman ujostikkin. Oli kummallista istua täällä, ilman tätiä. Tätiä ei oltu kutsuttu ja ei hän olisi varmaan tullutkaan. Vedonnut kuitenkin johonkin noidan nuoleen tai vastaavaan. Sellainen täti oli.

"Teillä on kaunis huoneisto Lordi Amalthean", Ianna totesi katsultuaan hieman ympärilleen. Hän todella puhui. Naisen ääni oli hiljainen luonnostaan, joten sitä hänen ei ainakaan tarvinnut hävetä.

Neiti kuunteli puheensorinaa tuijottaen yhtä sormustaan jota pyöritteli sormessaan hajamielisesti. Hän oli ollut hyvin ihastunut tähän Andreihin, mutta nämä puheet enteilivät sitä, että tämä Ianna neito olisi Andrein tuleva kihlattu. Neiti täydellinen, niin Nellia tästä ajatteli. Hän oli hänen mielestään kovin koppava mitä puheista nyt hän oli saanut irti ja niidenkin perusteella vihasi tuota eikä edes jaksanut hymyä tuolle suoda. Mielessään Nellia nauroi omalle mustasukkaisuudelleen ja tyhmyydelleen. Illasta tulisi varmasti pitkä ja ikävystyttävä.

Nainen vaihtoi hieman jalkojensa asentoa ja taas uudestaan, hän ei edes tiennyt miten hän olisi istunut siinä noin lähellä Andreita ja Iannaa, jokin hänen sisällään halusi vain juosta pois paikalta, mutta jokin pakottautui vain istumaan siinä hiljaa kuin patsas, hän oli kovin töykeä lisäksi kun hän vain tuijotteli sormustaan ja pyöritteli sitä kun muut puhuivat jostain tärkeästä joka ei Nelliaa jaksanut tippaakaan kiinnostaa. Hän halusi vain nopeasti pois tästä huoneistosta.

Lisäksi neidin korsetti painoi hänen keuhkojaan lyttyyn, ettei hän saanut kunnolla henkeä. Kuka olisi saanut sellaisessa korsetissa jossa lantio pienenee ympärysmittaan 30cm?
nainen nosti viimein katseensa sormuksestaan tuohon pariin ja tutki noiden kasvoja ilmeettömänä kaantäen sitten kasvonsa jonnekkin vanhempiensa suuntaan jotka olivat saaneet näköjään hyvän puheen aikaan lähellä istuvien aatelisten kanssa. Nellian teki mieli rojahtaa huonoon ryhtiin ja repiä kammottava korsetti yltään, mutta eihän se olisi ollut soveliasta näin hyvässä seurassa jota Nellia vihasi salaa sydämmensä pohjasta.

Nainen laski jälleen katseensa sormukseensa ja olisi huokaissut syvään ellei häntä oltaisiin katsottu sen takia pahasti.

// sori kun tuli lyhyttä, en oikee keksiny mitään.. : // //

Andrei
*********

Miehen kasvoille kohosi hieman hämmentynyt ilme, kun lady Nellia ei vastannut mitään hänen tervehdykseensä. Katseensa kääntyessä kohti pöydän kiillotettua pintaa hän yritti kuumeisesti pohtia, oliko viime päivien kuluessa tehnyt jotakin, joka olisi voinut loukata naista. Mutta mitään ei noussut mieleen; hän oli tuskin nähnyt tätä kiireidensä takia.
"Onko kaikki hyvin?" hän kysyi lopulta ladyltä, kumartuen aavistuksen verran lähemmäs. Äänestä kuulsi sama huolestuneisuus, joka heijastui myös tummista silmistä.
"Olette kovin vaisu..."

Pöydän päädyssä lordi Amalthaea hymyili tyytyväisenä Iannan sanoille.
"Mukavaa, että olet sitä mieltä", mies hyrisi pehmeällä bassoäänellään. "Onhan tämä toki vaatimaton verrattuna moniin muihin huoneistoihin täällä... Joko olet kierrellyt palatsissa? Veljenpoikani näyttäisi varmasti mielellään paikkoja."
Puhuessaan lordi piti kaiken aikaa hymyn huulillaan.
"Puutarhat ovat kerrassaan ihastuttavia..."

Keskustelunsorinan alkaessa levitä ympäri pöytää isännän esimerkistä, vihreisiin asuihin sonnustautuneet palvelijat luikahtivat huoneeseen. Häiritsemättä vieraita sen enempää he alkoivat tarjoilla alkuruokaa. Astioiksi oli tietenkin valittu kaikkein kalleimmat ja hienoimmat posliiniastiat, joiden reunat oli koristeltu kullalla. Keittolautasten pohjaan oli taidokkaasti maalattu vihreän puuman kuva. Se tosin paljastuisi vasta, kun keitto oli syöty.
"Hyvää ruokahalua, rakkaat vieraani", lordi Amalthaea toivotti, kohottaen viinilasiaan samaan aikaan kun palvelijat kiiruhtivat salista, valmistautumaan pääruuan tarjoiluun. Jokainen heistä tiesi, että illallisen olisi onnistuttava, sen lordi Amalthaea oli tehnyt selväksi.

Ianna ei huomioinut paria pöydän toisella puolella, vaan kuunteli lordi Amalthaea miellyttävää ääntä. "Minusta kaikkea ei aina voi mitata määrässä. huoneistonne on ihastuttavan yksinkertainen, eikä vieraiden tarvitse pelätä hengittää. Sellainen vaikutelma tulee hyvin äkkiä haurailla esineillä sisustetussa huoneessa", Ianna totesi ja hymyili ystävällisesti. Kun lordi selvästi tuputti Andreaan seuraa, Ianna ei oikein voinut sanoa asiaan mitään vastaan. "Puutarhoihin olen jo tutustunut. Ne ovat hurmaavat, tosin uskoisin niiden olevan parhaimmillaan keväällä", Täti ei uskoisi että Ianna todella keskusteli Lordin kanssa. Esitti jopa järkeviä ajatuksia.

Naisen huomio siirtyi hetkeksi alkuruokaan. Keitto näytti herkulliselta. Ianna hymyili vanhalle rouvalle, joka tapitti häntä toiselta puolelta pöytää. Ianna tosin ei ymmärtänyt katseen ihmeellistä terävyyttä ja pientä paheksuntaa. 'Onko minulla jotain hampaissa kiinni?' tyttö mietti kummastuneena. Ei ainakaan ollut, kun hän viimeksi katsoi.

Kun lordi Amalthaea oli toivottanut hyvää ruokahalua ja innoikkaimpien aloitettua Iannakin hentosi maistaa keittoa. Se oli ihanaa! Parasta mitä hän oli hetkeen syönyt. Sen makua ei oltu pilattu kaiken maailman pippureilla ja suoloilla. Se oli täydellinen. Illallisen todellinen panostus alkoi vasta valjeta Iannalle. Hän ei kuvitelmissaan ollut uskonut mitään tämän kaltaista! Niin paljon työtä oli varmasti tehty. Hänen pitäisi todellakin kiittää lordi Amalthaeaa.

Iannan vieressä oleva vanha herrasmies muisti nähneensä tytön ennen kirjastossa. Nopeasti Iannan onnistui keskustella kohteliaasti vanhan Lordin kanssa mythologiasta. Tämä herras mies lupasi nopeasti hurmaavalle keskustelu kumppanilleen, että hän henkilökohtaisesti näyttäisi mielenkiintoisia maalauksia kirjaston perältä. Iannalla ei ollut sydäntä kieltäytyä, sillä vanhus ei ollut pysyä puvussaan löydettyään jonkun, joka ymmärsi hänen harrastuksensa päälle.

Nellia[i][b]

Andrei oli kohteliaasti tervehtinyt aijemmin Nelliaa, eikä neiti parka jännityksen kourissa ollut edes huomannut tai tajunnut kenen vieressä oikein istui. Nyt neiti varovasti käänsi päätään mieheen päin ja loi kasvoilleen lämpimään hymyn ja nyökäytti tuolle sulavasti.
Pian tarjoilijat kiikuttivat pöytään jokaisen nokan eteen lautasellisen keittoa joka tuoksui neidin mielestä aivan liian hurmaavalta, mutta pakottauti kuitenkin kääntämään katseensa siitä pois mieheen tuon esittäessä naiselle kysymyksen.
"Onko kaikki hyvin?", Andrei kysyi Nellialta.
"Olette kovin vaisu...", mies jatkoi ennen kuin Nellia ehti sanoa juuta tai jaata.
" Voi suokaa anteeksi arvon Andrei. Minulla on hyvin pitkä päivä takanani, mutta kyllähän minun nyt täytyy teidän takia ryhdistäytyä, näin juhlapäivänä. ", Nellia hymyili edelleen miehelle lämpimästi ja nyökkäsi tuolle jälleen sulavasti. Neiti sanoi asiansa kuitenkin niin hiljaa, että lähelläkin olevien oli tuskin mahdoton saada neidin lepertelevistä ja imartelevista sanoista selvää. Eihän Nellia heille puhunutkaan, eivätkä neidin sanat heille kuulunatkaan vaan Andreille.

"Hyvää ruokahalua, rakkaat vieraani", lordi toivotti kaikille vieraille ja vieraat ryhtyivät syömään kilinällä ja kolinalla.
Nellia tarttui oikeaoppisesti lusikkaansa ja kauhasi siihen hieman lientä ja vei sitten sen huulilleen ottaen esimerkkiä muista, olihan se hyvin epäkohteliasta jättää syömättä.
Keitto oli melkeinpä parasta mitä neito oli koskaan syönyt.

Andrei

Huoli ei vieläkään täysin kadonnut, vaikka lady Nellian kasvoille olikin kohonnut jo pieni hymy. Tämä vakuutti olevansa kunnossa, mutta silti Andrei ei voinut olla huomaamatta, ettei neito ollut aivan oma itsensä. Kenties hän vain kuvitteli, jos ne olivatkin hänen omat väsyneet aivonsa jotka saivat hänet näkemään kaiken ikävässä valossa. Yhtä kaikki, huoli oli ja pysyi.
"Kunhan ette vain rasita itseänne liikaa", Andrei lopulta totesi, hymyn kohotessa omillekin huulilleen.
Nellia näytti jotenkin kalpealtakin kynttilöiden väräjävässä valossa.

Mies antoi huomionsa hiljalleen siirtyä eteensä tuotuun keittolautaseen. Hän otti lusikan käteensä, maistaen lientä varoen polttamasta suutaan.
Setä oli selvästikin halunnut tehdä vaikutuksen vieraisiin ja todennäköisesti onnistunutkin siinä, mikäli tyytyväiseen mutinaan pöydän ympärillä oli luottaminen.

Parin lusikallisen jälkeen Andrei antoi huomionsa taas lipua keskusteluihin ympärillään.
Hämmästyksekseen hän kuuli Iannan keskustelevan vanhemmanpuoleisen miehen kanssa mytologiasta. Hän kohotti tumman katseensa naista kohti, kiinnostuksen näkyessä kasvoiltaan.
"En tiennytkään, että olette kiinnostunut mytologiasta, lady Ianna."

Ianna
*******

Andrein ääni pöydän toiselta puolelta kiinnitti naisen huomion. "Olen, törmäsin setäni kirjastossa sitä käsitteleviin kirjoihin. Minusta se on mielenkiintoinen aihe ja tärkeä myöskin"; Ianna sanoi ja hymyili hieman. "Pidättekö te mytologiasta, lordi Andrei?" nainen tiedustelee kohteliaasti ja varoo syömästä väärissä kohdissa. Kaikki tädin opit illallisilla olosta kiiltävät naisen muistissa. Olisi ihme jollei hän niitä muistaisi, sillä niitä käytiin läpi monta tuntia. Miten istua, puhua, syödä....

Ianna katseli myös vaivihkaa muita vieraita. Hänen jännityksensä oli vielä siellä jossain sykkyrällä, mutta suurin osa siitä oli jo lauennut. Enää Ianna pelkäsi ainoastaan omia erehdyksiään tai jos hän nolaisi itsensä. Täti ei antaisi moisen aivan hevillä unohtua! Hänen pitäsi syödä kaikkea edes hieman, kiittää isäntää, keskustella.... lista oli kerrassaan loputon!

Ianna keskittyi taas nuoreen lordiin ja tämän vastaukseen. Eihän hänen sopinut haaveilla mistään, kun nuori mies vastasi. Se ei tekisi ollenkaan hyvää Iannan maineelle. sehän nyt tietenkin oli kaikki kaikessa hovissa ja vähän muuallakin.

Nellia

"Kunhan ette vain rasita itseänne liikaa", Andrei lopulta totesi.
Nainen loi tuolle jälleen kauniin hymynsä.
" Voi en tietenkään. Miten minä voisin rasittaa itseäni täällä? Täällähän on kerrassaan upeaa. ", Nellia imarteli hymyillen ja keskittyi jälleen hetkeksi keittoonsa syöden taas pari lusikallista sitä.
Nainen nosti katseensa sitten vanhenpiinsa ja Nicoon. Nico näytti juttelevan ja pulppuavan tapansa mukaan jollekkin kauniille tytölle jonka nimeä Nellia ei muistanut, olikohan joku katherine?

Sittemmin neiti käänsi katseensa takaisin Andreaan, mutta tuo näytti juuri puhuvan Iannan kanssa joten eihän neidin suvainnut keskeyttää noita joitten puheen aiheesta ei jaksanut ottaa sen enenpää selvää kuin sanan mytologia.

Nainen huokaisi muille kuulomattomasti ja jatkoi keittonsa syäntiä. Oli kovin ikävää, että hän oli joutunut kutsuille vaikka toki ruoka oli hyvää, mutta jotenkin Nellia vain oli hyvin tylsistynyt ja ikävystynyt. Hän ei keksinyt minkään laista puheenaihetta tai mitään hyvää osuvaa välikommenttia parin sananvaihtoon. Eikä nainen tiennyt edes miten hänen olisi kuulunut olla kutsuilla, olisiko hänen kuulunut vain hymyillä kaikille ja olla hiljaa ja syödä kiltisti ruokansa? Vai pitäisiköhän hänen kehittää joku keskustelu jonkun kanssa?

// lyhyttää.. D: antakaa anteeksi //

Andrei

Pieni hymy kohoaa koristamaan tavallisesti niin vakavia kasvojani.
"Minun on häpeäkseni todettava, etten ole suonut aiheelle läheskään niin suurta kiinnostusta, kuin se olisi ansainnut", mies vastasi Iannalle, päänpudistuksen saattelemana.
"Oikeastaan olen kiinnostunut siitä vasta vähän aikaa sitten, veljeni kautta. Hän on lukenut tarustoa siitä asti, kun oppi lukemaan. Tulisitte varmasti hyvin toimeen hänen kanssaan."
Ikävä kyllä Eirien ei voinut olla tänään paikalla. Hän ei saisi tulla lähellekään Palatsia, ei nyt kun sairauden uhka leijui käytävillä, äänettömänä ja näkymättömänä, mutta silti niin läsnä. Andrei pelkäsi vievänsä kotiin mukanaan taudin, ja oli sen vuoksi pidentänyt suunniteltua vierailuaan.

Lordi Amalthaea näytti tyytyväiseltä siihen, että hänen veljenpoikansa oli viimeinkin alkanut keskustella Iannan kanssa. Ilmeisesti lordi oli jo hetken ehtinyt pelätä, ettei illallinen onnistuisikaan niin tarkkaan kuin oli toivottu.
Tokihan hänellä oli varasuunnitelma; tarpeen tullen he olisivat voineet poistua vieraiden seurasta hetkeksi, jolloin nulikan mieleen olisi voinut takoa hieman järkeä...
Toistaiseksi näytti kuitenkin siltä, ettei tätä pientä varotoimenpidettä tarvittu.

Autuaan tietämättömänä setänsä suunnitelmista Andrei laski taas katseensa hetkeksi, jatkaen keiton syömistä. Luultavasti palvelijat rynnistäisivät pian taas paikalle, valmiina tarjoilemaan pääruuan. Sen jälkeen seuraisi tietenkin jälkiruoka, ellei sedän suunnitelmiin sitten kuulunut useamman ruokalajin illallinen...

Jos näin olisi, joutuisi suurin osa vieraista todennäköisesti poistumaan kierien.

Ianna
*******

"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niinhän sitä aina sanotaan", Ianna totesi hymyillen ja söi hiljaisuudessa keittoaan. Hän katseli uteliaana vieraita ja hymyili hieman heillekkin. Nainen tunsi olonsa välillä vaivautuneeksi, sillä olihan tämä tärkeä tilaisuus hänen kannaltaan. Nyt hänet olisi esitelty pienelle osalle mahdollisen kihlattunsa sukua.

Pieni palvelija hiipi lordi Amalthaean ja Iannan luokse. Sievä olento niiasi pienesti ja sanoi niin että vain lordi ja Ianna kuulivat. "Anteeksi häiriöni arvon lordi Amalthean ja Lady Ianna, mutta teidän tädillänne on kiireellistä asiaa teille Lady. Hän kysyi voisiko neiti poistua hetkeksi", tyttö supatti hiljaa. Iannan ilme häivähti huolestuneena, mutta hän hillitsi kasvonsa nopeasti. "Sallitteko?" Ianna kysyi ja katsoi lordi Amaltheania kysyvästi.

Iannan vilkas mielikuvitus oli jo keksinyt tuhansia syitä mikä oli keskeytyksen syy. Oliko setä sairastunut tai jopa kuollut? Oliko jokin pahasti vinossa? Oliko täti saanut kohtauksen? Naisen päässä oli kuin tuhansia kamalia ajatuksia. Hän ei keksinyt miksi täti haluaisi jutella hänen kanssaan. Tämä kun ei olisi varmaan kuollakseen halunnut häiritä illallisia.

Nellia

Nellia huokaisi hiljaa ja kuulomattomasti, varovasti hän nosti katseensa lautasesta edessä nousevaan seinään. Hänen silmissään alkoi hieman hämärtyä, muttei nainen välittänyt siitä vaan laski katseensa nyt kaksikkoon ja kuunteli noiden keskustelua. Naisen silmissä sen kuin vain alkoi hämärtyä, hetkeksi tämä sulki silmänsä ja avasi ne, ei, näkö ei ollut tullut takaisin. Hämärästi Nellia näki kun Ianna poistui.

Nelliaa alkoi kamalasti pyörryttää kireän korsettinsa takia ja lopulta se vei voiton. Nainen pyörtyi repsahtaen veltosti Andreaa kohden, pieni huokaisu pääsi naisen huulita kunnes tämä vaipui tajuttomaan tilaan joka oli kuin koti nykyään Nellialle. Tänäänkin hän oli pyörtynyt jo kerran aikaisemmin paistatellessaan päivää kuuman auringon alla.

// ANTEEKSI tuli kyl niiiiiin lyhyt et ihan oikeesti hävettää! Mut mä en keksiny mitään.. D: //

Andrei

Andrei ehti jo raottaa huuliaan sanoakseen vielä jotakin, kun yllättäen paikalle pyyhältänyt palvelija sai hänet nielaisemaan sanansa nopeasti.
Tummat kulmat kurtistuivat hitusen, ensin ihmetyksestä ja sitten huolesta. Hän ei uskonut, että kukaan olisi halunnut häiritä illallisia, ellei syy ollut todella tärkeä. Iannan tädin jos kenen luulisi tietävän sen, ettei hänen setänsä suvaitsisi minkäänlaisia keskeytyksiä ja ongelmia suunnitelmaansa…
Nyt setä kuitenkin nyökäytti päätään, loihtien samalla kasvoilleen sopivan huolestuneen ilmeen. Se oli selkeä viesti siitä, kuinka empaattisesti lordi Amalthaea välitti vieraistaan ja näiden hyvinvoinnista.
“Toivottavasti kaikki on hyvin, et-”

Lordin sanat keskeytyivät yllättäen.
Andrei seurasi nopeasti setänsä katsetta, samalla hetkellä kun lady Nellia horjahti häntä kohti. Tuoli kolahti kovaäänisesti lattialle, kun nuori lordi ponkaisi pystyyn, saadakseen napattua naisen kiinni ennen kuin tämä satuttaisi itsensä.
“Nellia?!”

Vieraiden keskuudessa puhkesi kovaääninen, järkyttynyt puheensorina.
Lordi Amalthaea ponkaisi hänkin pystyyn, kulmat huolestuneesti kurtistuneina kuten veljenpojallaan vain hetkeä aikaisemmin.

Ianna oli juuri poistumassa kun kuuli puhenesorinaa ja näki Andrein Nellia käsivarsillaan. Iannan sydän jätti lyönnin väliin säikähdyksestä. Mitä oli patahtunut? Palvelija ei kuitenkaan sallinut hänen odottaa tietoa, vaan kiskoi hänet tädin luokse.

Ensimmäinen asia, jonka Ianna tajusi oli tädin silmissä kytevä raivo. "Mitä sinä olet mennyt tekemään!?" Täti melkein ulvoi ja Iannan silmät laajenivat suuriksi. Sitten hän sai kuulla elämänsä saarnan. Kaikki johtui lordi Thereministä. Miehestä jonka edessä Ianan oli mennyt murtumaan. Kuinka tyhmä hän olikaan ollut. Palvelija oli tietenkin laulanut.

Iannan kasvot muuttuivat tädin puheen myötä yhä sulkeutuneimmiksi. "Kun täti minua noin kovin arvostaa, oletan että pelvelijan sana painaa enemmän", Ianna tunsi olonsa hylätyksi ja hänen maailmansa oli melkeinpä murskana. Täti kuvitteli hänen olevan jokin Heitukka, joka ei muuta tehnyt kuin vietellyt miehiä!

Iannan täti ei tajunnut mitä oli tehnyt, sillä eipä tämä muulloinkaan Iannaa ymmärtänyt. Ianna oli vain pakollinen paha matkalla kohti kunnioitusta. Tytön tunteilla ei ollut väliä ja siksi olikin hyvä, että tämä peitti ne niin taitavasti.

// heyy, anteeksi kun täs on kestänyt, sori sori sori. On vaan niin KAMALASTI koulu kiireitä.. Minut voi skipata.. en usko että se kovin paljoa haittaa.. kun neitini on muutenkin pökertynyt. :D //

// anteeksi tuplapostaus, mutta ajttelin kirjoittaa omani lyhyesti.. koska en oikein keksi mitään tähän kohtaukseen. :D //

Nellia oli siis menettänyt tajuntansa ja kaatunut, mutta jokin oli ottanut hänet kiinni onneksi. Ties vaikka hän olisi lyönyt päänsä johonkin ja vaikka kuollut sen ansiosta?
Nainen tunsi kuinka hän vajelsi taas tässä tutussa pimeydessä, hän yritti herätä, mutta nyt se ei ollutkaan niin helppoa kuin viimeksi. Pimeys tuntui entistäkin raskaammalta ja painostavalta, aivan kuin se olisi painanut.. Nainen yritti avata silmiään, ne eivät toimineet. Hän yritti puhua, mutta ei saanut suutansa auki eikä suustaan pihaustakaan. Oliko hän sittenkin kuollut? Oliko hänen aikansa nyt tullutkin? Vaikka nainen ei pystynyt mitään tekemään kuuli hän hätääntyneitä ääniä salista, hän oli siis tajuissaan jonkin verran. Joka paikkaan koski, aivan kuin seinä olisi äskön kaatunut hänen päällensä. Jostain hän kuuli veljensä Nicon huolestuneet sanat, mutta ei saanut selvää niistä. Joku tarjoilijakin tuli ilmeisesti kysymään tarvitsisiko hänen kannattajansa apua.

Nainen oli turta, hän oli yrittänyt yrittämistään hereille, mutta mikään ei auttanut, hän oli saanut vain pinnistyksillänsä yhden kyyneleen valumaan silmäkulmista ja toivoi, että se riittäisi kertomaan hänen olevan hereillä, vaikkei pystynytkään liikkumaan.