Waves and sorrow~|

// ary tänne ja sassiin.^^ Ihanaa päästä vihdoinkin kirjoittelemaan, en ole sitä.. ymmh, neljään kuukauteen tehnyt, joten älä ihmettele jos pelijälki on hieman sönkköistä! Hyviä pelihetkiä! //

Oli tuulista. Vaikka oli kesä, rannalla oli silti hyvin hiljaista. Tosin oli vaikea kuvitellakaan ketään tänne tälläisellä säällä.
Oli hyvin, hyvin tuulinen iltapäivä. Kaikki olivat pakkautuneet kartanoihinsa, taloihinsa ja mökkeihinsä viettämään mukavaa perheiltaa luultavasti
kahden lapsen ja ihastuttavan vaimon kanssa. Kaunis, oli oikea sana kuvaamaan rannalla yksin kuljeskelevaa nuortamiestä.
Vaan toisin oli Chein laita. Hänet oli luultavasi luotu vain tyhjäntoimittajaksi, monine kyyhkysineen.
Cheillä oli nytkin kaikki kyyhkysensä ympärillään. Hän piti ne lähellä itseään samalla tavalla kuin ihminen pitää ystävät lähellään. Hän ei komentanut niitä, eikä tehnyt elettäkään etteivätkö ne olisi saaneet liikkua. Jos joku kyyhkysistä olisi halunnut lähteä, Chei olisi antanut sen lähteä. Mutta niin ei käynyt.
Ja niin ei tulisi käymään varmaan milloinkaan. Yksi kyyhkysistä lehahti Chein olkapäälle. Hän silitti sitä, ja istui
samalla maahan. Hiekka oli löysää, ja tuntui kuin hän olisi vajonnut yhtäkkiä kaksi metriä alaspäin. Mutta Chei ei siitä piitannut.
Hän vain istui, katsomassa merta. Missään ei näyttänyt näkyvän yhtään laivaa. Ehkäpä tämä oli sitä aikaa jolloin laivoja ei tullut?
Yhtäkkiä Chei kuuli älähdyksen takanaan. Han luuli sen olevan kissa, tai jokin muu eläin, muttei se ollut.
Humalainen, niitä nyt tässä vähiten tarvittiinkin. Chei ajatteli raivoissaan.

"Anteekshi, mitä teet thäällä? Olhen juur tullut tuosta läheisestä bhaarista. Hhauska thvata. Nimeni on Ehrik", tämä 'muukalainen' sanoi.
Chei antoi vastaukseksi paljon puhuvan katseen. Se viestitti tälle Eerikille että tämän olisi jo aika häipyä. Mutta toinenpa ei vihjausta tajunnut. "Eikö sinulla oikeasti ole parempaa tekemistä kuin notkua täällä?" Chei kysyi piikikkäästi. Tämä ei ollut yhtään hänen tapaistaan, mutta sillä ei ollut nyt väliä.
"Eihhän minulha, mit nhii?" Tämä Erik kysyi. Chei ei edes ehtinyt vastata kysymykseen, kunnes mies jo tuupertui maahan. Tämäkin vielä! Ei voisi päivä huonommaksi enää mennä.. Olen vaellellut puolet päivästäni rannalla, ja nyt joudun vielä raahaamaan humalaisia Erikeitä jonnekin syrjäkujille. Chei ajatteli, jo hyvin kärttyisästi, mutta tarttui kumminkin miehen käsipuoleen, ja alkoi raahaamaan häntä kohti läheistä taloa.
Mies haisi vahvasti oluelle ja hielle. Chei nyrpisti nenäänsä. Joutui tässä vielä kaikenmaailman humalaisia raahaamaan pitkin rantoja..
Mies oli ehkä hieman keskimääräistä painavampi, ja vaikka Chei oli lihaksikas, hänellä meni silti vähän aikaa raahata mies läheisen talon nurkalle. Ainakin suojaan kylmältä tuulelta, miehellä ei kun ollut paljon muuta kuin repalainen T-paita ja vihreät housut päällään.
Kun Chei sai vihdoinkin miehen raahatuksi, hän lähti juoksemaan vasemmalle kohti aatelisten laivoja - hän ei missään nimessä halunnut
tuota peräänsä. Chei päätti kulkunsa laivojen lähelle, ja istahti laturille katselemaan merta.

//Joo täältä tullaan 8D//

"Äsh."
Caliga kirosi ottaen lentoon lähteneen lakkinsa kiinni visusti käteensä ja suki lyhyehköjä hiuksiaan jatkuvasti sivulle. Se oli yksi huono puoli miehen esittämisessä. Mutta niitä kun lähti luettelemaan, saattoi laittaa listaan vaikka viisikymmentä huonoa puolta... Naisen äänen vääntäminen miehekkääksi, miesten vaatteiden pitäminen ja useat muut asiat. Raivoissaan jälleen ajatuksista jotka olivat erkaantuneet tähän suuntaan tuo metsästäjä repi liivin päältään ja roikotti sitä rannan hiekkaa pitkin samassa kädessä kuin lakkiaan. Tuuli repi hänen hiuksiaan suuntaan sun toiseen, ja juuri kun hän oli ulosmennessään yrittänyt laittaa niitä edes jotenkin järjestykseen. Nainen käveli ärtyneenä pitkin rantaa, kesäpäivä ja niin paljon siellä vielä kehtasikin tuulla. Juuri sinä päivänä kun hänellä oli vapaata, tosin illalla hänet jälleen patistettaisiin metsästämään mutta ei sillä niin väliä. Kun kerran oli vapaata aikaa, voisi siitä vähän nauttiakin.
Kauempana rannalla saattoi Caliga nähdä jonkun miehen, lihaksikkaankin näemmä sanelemassa jotain jollekulle hoippuvalle humalaiselle. Ehkä vähän jopa askeleitaan ripeyttäen nainen käveli kohti tuota parivaljakkoa. Ehkä humalaisella olisi viinaa, jota hän voisi vähän juoda. Tosin tuo toinen mies ei näyttänyt kovin innostuneelta asiasta ja halusi eroon miehestä. Kuitenkin ennen kuin metsästäjä ehti tehdä tai oikein reagoidakaan mies oli jo raahannnut humalaisen muualle ja lähtenyt juoksemaan kohti aatelisten laivoja. Varmaankin erittäin ärsyyntyneenä. Mutta ainakin nyt jos nainen toimisi nopeasti, hän saattaisi ehtiä hakea viinaa tuolta humalaiselta. Se oli sentään ihan kohtuullisen hyvä asia, omalta kannaltaan.

Pian nainen oli jo päässyt talolle, mihin tuo mies oli nyt näemmä jo sammunut. Caliga hipsi tämän lähelle, otti avaamattoman viinapullon tuon takusta ja hipsi vihellellen pois. Hyvää viinaa, se pelasti aina päivän. Tosin harmi vain että työnantaja ei tykkäisi siitä että hän olisi humalassa töissä. Hetken tuo metsästäjä epäröi, mutta päätti antaa olla.
"Mitä sillä niin väliä enään?"
Caliga sanoi olkiaan kohauttaen ja otti roiman kulauksen pullosta. Hyvää, erittäin hyvää. Onnea oli että mies ei itse ollut vielä siitä jounut, joten ei siinä varmaan paljoa bakteereja ollut. Tosin siitä voisi saada tartunnan johonkin kulkutautiin. Jälleen kerran hetkeksi nainen pysähtyi miettimään, mutta ei kauaa ajatellkut vaan jatkoi matkaansa taas vähän juoden. Nyt hän jo suuntasi matkansa kohti aatelisten laivoja - sen toisen miehen perään. Jostain syystä hänen teki kovin mieli mennä kovistelemaan tuolle miehelle. Mitä tuo nyt mennä jotain miestä juoppona raahaamaan ympäri rantaa ilman mitään syytä. Onhan se toki inhottavaa joutua tekemisiin juopon kanssa, mutta ei kai silläkään niin väliä. Päättäväisesti tuo nainen askelsi eteenpäin kohti sitä paikkaa, missä miehen nyt erotti yhä seisomassa. Melkein hölkäksikin tuon naisen askel kohosi, mutta ei aivan. Matkalla hän otti vielä yhden kulauksen viinaa ja heitti sitten pullon menemään. Työn kannalta oli varmasti parempi olla juomatta enää paljoa enempää - ainakin jos hän mieli vielä työpaikkansa hovissa pitää. Pian hän jo saavuttikin etsimänsä miehen.

Mies oli - oletettavasti - häntä pitempi. Vaaleat hiukset vihreine raitoineen ja lihaksikkaat raajat. Mies oli varmasti vielä nopea juoksijakin. Vasta hetken tuota miestä tuijoettuaan Caliga tajusi unohtaneensa laittaa lakin ja liivin päälleen. Vähäisetkin naisellisuudet näkyivät hänessä. Hups. No, toivottavasti mies ei ollut yhtä sukupuolenvalehtelijaa siellä kavaltamassa. Hetken tuo metsästäjä vain mulkoili miestä ja mietti miten käyttäytyä siinä tilanteessa. Hän varmaan näyttikin aika sekaiselta.
"Hei. Tuo on minusta aika epämiellyttävää raahata ei-sammunutta miestä pitkin rantaa. Oli hän juoppo tai ei. En sano että he ovat mukavia, mutta hän tuskin paljoa piti tuosta kokemuksesta että joku vetelee pitkin rantaa tajuamatta mitä on tapahtumassa."
Caliga puhui nyt oikealla äänellään, naisellisemmalla äänellään. Miehen täytyi olla ollut idiootti jos ei vielä ollut tajunnut hänen olevan nainen. Olihan siitä taas niin kauan kun hän oli viimeksi tuolla äänellään vapaasti puhunut, sillä nyt hänellä oli rohkeutta siihen. Ehkä se rohkeus oli tullut viinasta, ehkä ei. Ei sillä nyt enää niin väliä.

Chei kirosi hetken mielessään omaa tyhmyyttään. Miksi hänen olikin pitänyt mennä raahaamaan jotain juoppoa miestä rannalla, luultavasti puolet kaupungista oli juuri silloin majoittautunut
rannan ravintoloihin ja baareihin häntä pällistelemään. Noloa tai ei, tilanne alkoi todellakin riistäytyä käsistä. Olko hän tulossa aivan hulluksi?
Chei nousi seisomaan, ja näki miehen - tai luultavasti naisen, koska tämä näytti sekoilevan jotiain liiviensä ja hattujensa kanssa. Hän näytti tajunneen että Chei oli jo nähnyt hänen naiseliset muotonsa. Chei kohotti toista kulmakarvaansa. Nainen esitti miestä? Yhtäkkiä Chei ei tuntenut itseään ainoaksi vajaajärkiseksi tällä rannalla. Hän oli selvästi humalassa, ehkä hän oli napannut juuri tuon hänen raahaamansa miehen
taskusta viinapullon. Kuka tiesi. Chei näytti entistäkin järkyttyneemmältä, eikä edes yrittänyt peittää hämmästystään.
"Hei. Tuo on minusta aika epämiellyttävää raahata ei-sammunutta miestä pitkin rantaa. Oli hän juoppo tai ei. En sano että he ovat mukavia, mutta hän tuskin paljoa piti tuosta kokemuksesta että joku vetelee pitkin rantaa tajuamatta mitä on tapahtumassa", tämä sanoi, edelleen sekaisen näköisenä. Chei vain jatkoi tuijottamistaan, eikä tajunnut sanoa mitään.
"Öh, anteeksi. En kyllä tajua mitä järkevääkään siinäkään on että nainen esittää miestyä, mutta mitäpä se asia minulle kuuluu. Jokaisella on omat ongelmansa, eikö niin?" Hän sanoi painottaen kahta viimeistä sanaa vahvasti. Ehkä hän tänään todella halusikin haastaa jokaisen ihmisen kanssa riitaa. Chei jätti asian omaan arvoonsa, ja vaihtoi painoa toiselta jalalta toiselle. Oli selvää että hän oli hermostunut.

"Tosin, en voi sanoa itseänikään täysin täysjärkiseksi. Kenties olen vain tavallista tyhmempi ihminen täällä. Raahamassa jotain enemmän tai vähemmän juoppoa pitkin rantoja. Olen muuten
Chei. Hauska tutustua." Kumminkaan, hän ei edes vaivautunut ojentamaan kättään tervehdykseksi.
Chei älysi vasta sitten että hänen kyyhkysensä kiehnäsivät tuon oudon naisen ympärillä. Vaistomaisesti, hän napsautti sormiaan, ja neljä kyyhkystä lehahtivat välittömästi hänen olalleen.
Toivottavasti tämä ei näyttänyt oudolta, muutaman puolitutun lisäksi Chei ei tietänyt ketään muita joka olisi sannut kyyhkyset tottelemaan itseään. Joskus hänen taitojaan jopa kummeksuttiin. Se oli Chein mielestä outoa, jos hän olisi ollut joku muu, hän olisi ihannoinut ihmistä joka osaisi käskeä kyyhkysiä. Mutta ehkäpä tämä outo nainen, jonka nimeä hän ei vielä edes tiennyt, arvostaisi hänen taitojaan. Se olisi jotain se.
Chei tuijotteli vainvaantuneena varpaitaan - hän ei itseasiassa itsekään tiennyt miksi. Tuo nainen näytti halveksuvan häntä, mutta ehkä se johtui myös tämän humalasta. Chei tutustui mielellään uusiin ihmisiin, muttei mielellään sellaisiin, jotka olivat heidän tutustumishetkellään humalassa. Monet hänen tuttavansa olivat torjuneet hänet homoutensa vuoksi. Ehkäpä tämä nainen oli jotain erilaista, esittihän hänkin miestä.
"Ei ollut tarkoitus olla töykeä, anteeksi, olen yleensä kohtelias", Chei mutisi enemmänkin puoliääneen, ja hymyili toisella suupielellään. Hän suki hiuksiaan, ja kirosi mielessään. Miksi hänen pitikin olla näin idiootti kaikessa..?