Gwendolyn Eripura Ellemmiire (Dolly), ruhtinaan tytär

Kuva on hirvee, mutten jaksanu uuttakaa väsää ja en voi olla ilman kuvaa jne.
Mutta koittakaa kestää! : D

Nimi: Gwendolyn Eripura Ellemmiire
Tuttavallisesti Dolly-neiti, mutta vain harvoille.
Ikä: 19
Aatelisarvo: Ruhtinaan tytär
Suku: Ellemmiire
Sukuvaakuna: Kettu, ovelasti hymyilevä.
Asema: Kylpee kuninkaan puhtaassa suosiossa, ei vain kovin puhtain keinoin.

Luonne: “Niin kauan, kuin olenkin Dolly- neidin tuntenut, rohkenen epäillä monien erehtyneen luulemaan tätä Ellemmiiren ruhtinaskunnan ruhtinaan viidettä, ja nuorinta tytärtä hyvin itsekeskeiseksi henkilöksi. Mutta voin juuri näiden useiden suopeiden vuosien varjolla, joina olen Dolly-neidin tuntenut, vakuuttaa, etteivät hänen halveksuvat katseensa muihin samaa ikäluokkaa oleviin nuoriin naisiin, ja kehujen suoranainen vaatiminen häntä hanhimaisesti seuraavalta ystäväpiiriltään, johdu silkasta itsekkyydestä. Voisinpa jopa väittää, että Dolly kokee samanikäiset nuoret naiset uhkana itselleen, ja hänen haluttavuudelleen hovin monimutkaisessa ja ailahtelevaisessa elämässä. Ja mitä kehujen haalimiseen tulee, Dolly-neiti potee varmasti jonkin sortin huonoa itsetuntoa(vaikkei sitä päällepäin näytä), johtaen hänen menneisyydestään, josta hän on hyvin haluton kertomaan mitään.
Niin, kuin olettekin jo varmasti huomanneet, Dolly-neiti on varsin sanavalmis pakkaus. Hän ei häpeile mielipiteitään, vaan tuo ne julki sellaisinaan, kuin ovat, ellei sitten tahdo miellyttää jotakin ylemmän tason henkilöä, niin kuin hyvänä esimerkkitapauksena hän muunnoin mainitsi Íorin silloisen ruhtinattaren kampauksen olevan mitä tyylikkäin keksintö, ruhtinattaren kysyttyä mielipidettä kampauksestaan, vaikka oikeasti Dolly-neiti piti sitä mitä hirveimpänä harakanpesänä.

Mutta nyt rohkenen mainita Dolly-neidin hankalammasta puolesta, niistä luonteenpiirteistä, joita joko rakastetaan tai vihataan. Ja minun täytyy ikäväkseni huomauttaa, että neidin isä lievästi sanottuna vihaa tätä piirrettä tyttäressään, ja niin kuin on soveliasta, yrittää kitkeä sen pois. Kyseiset piirteethän ovat tietysti lipevät kommentit, sekä pesästä toiseen lentely. Tarkastellaanpa ensimmäistä piirrettä, nimittäin Dolly-neidin suulautta. Ellemmiiren ruhtinaan viides tytär, päästää suustaan varsinaisia sammakoita. Useimmiten hänen lausunnoissaan on piikittelevä sävy, varsinkin jos on kyse samanikäisistä neidoista, joita hän todennäköisesti pitää kilpailijoinaan. Hänen kommenttinsa luovat yleensä eripuraisen ilmapiirin nuorten neitojen välillä, ja aiheuttaa hovissa turhia sydänsuruja, ja luo jopa kilpailuhenkisyyttä, sekä ryhmittymiä. Kaiken kukkuraksi, hän ottanut hanhilaumansa, (=ystäväpiiri) jonka hän aina itse valitsee, ja joista tietyn aikavälein karsii epäsuotuisat yksilöt, mukaan lipevään, ja ilkeämieliseen sananvaihtoonsa. Lisäksi Dolly-neiti on aikamoinen juorukello, toinen toistaan mehevämmät juorut, olivat ne sitten paikkansa pitäviä tai eivät sinkoilevat hänen suustaan eteenpäin kovalla jytinällä.
Ja mitä tulee tähän toiseen ongelmapiirteeseen, jatkuvaan pesän vaihtoon? Näin alkuun mainittakoon, että vaikka äsken ilmaisinkin Dolly-neidin hirvittävästä tavasta päästellä suustaan piikikkäitä lauseita, se ei ole ongelma hänen kanssaan samanarvoisten, taikka ylempiarvoisten henkilöiden kanssa. Eikä varsinkaan miesten, josta päästäänkin tähän pesä ongelmaan. Dolly-neiti on osoittautunut erityisen persoksi makealle, mikä tässä tapauksessa viittaa miehiin. Neidin jatkuvat flirttailut, erilaiset salajuonet, jotka usein johtavat vanhaan kliseeseen “neito pulassa”, sekä silmäniskut, joita hän kohdistaa vastakkaiseen sukupuoleen, johtavat useimmiten epätoivottuihin syrjähyppyihin, jotka eivät ole toivottavia naimaikään astuneelle nuorelle neidolle, joka pitäisi pian astuttaa avioliiton auvoisaan satamaan. Ja juuri nämä syrjähypyt, eivät koskaan anna harjoittajastaan luottamuksellista, ja siveää vaimoehdokkaan kuvaa. Dolly-neiti on varsin vallaton, mitä miehiin tulee, mutta jälleen kerran voin vakuutta, että Ellemmiiren hyvin ansioitunut, ja arvostettu ruhtinas on ottanut asian hoitaakseen, ja päättänyt kitkeä tyttäressään ilmenneet haittapuolet, jotka voisivat liiallisuuksiin paisuessaan saastuttaa Ellemmiiren ruhtinassuvun nimeä. Myös iloliemen välillä holtittomasti nauttiminen on yksi neidin paheista, ja kyseisen aineen nauttimisen uskotaan vahvistavan Dolly-neidin makean nälkää, mikä lisää entisestään syrjähyppyjen kasvavaa lukumäärää.

Lipevästä ja kärkkäästä kielestään huolimatta, on yllättävää ja helpottavaa huomata, miten kohtelias ja hyväluontoinen Dolly-neiti osaakaan olla, kun on päässyt sellaiseen seuraan jota pitää arvoisenaan. Tällaisissa piireissä voisin jopa sanoa, että Dolly-neiti osaa miellyttää kuulijaansa, missä täyttääkin tämän kriteerin miellyttävyydestä, jota kuningas alamaisiltaan niin kovasti vaatii.

Ottaisin myös asiakseni ilmaista, että Dolly-neiti on hyvin tarkka ulkoisenolemuksensa suhteen, mikä tulee varmasti miellyttämään hänen tulevaa sulhoaan. Joku voisi sanoa Dolly-neitiä turhamaiseksi, sillä luonnollisesti hän on sitä mieltä, että tytön paras ystävä on peili, tai ainakin toiseksi paras ystävä. Kolmantena tulee takuu varmasti oikeanlainen hiusharja. Dolly-neiti rakastaa nenänsä puuterointia, ja korkeakorkoisia kenkiä. Olen myös näiden useiden vuosien varrella saattanut huomata, että kovan ja vahvan luonteensa (jonka muuten uskon olevan hänen suojakilpensä, herkän minän tiellä. Ja suojakilpi johtaa taas juurensa neidin menneisyydestä, josta hän on erityisen haluton kertomaan mitään ulkopuolisille.) varjossa piilee herkkä Gwendolyn Eripura Ellemmiire, joka rakastaa hempeitä rakkaustarinoita, ja sulosointuisia balladeja, joita trubaduurit saavat laulella hänelle kurkkunsa kipeiksi.
Olen myös huomannut Dolly-neidissä aidon välittämisen merkkejä. Vaikkei hän sitä koskaan itse myöntäisikään, hän on alkanut katsoa hanhiparveaan vallan lempein silmin, ja mitä nyt pesästä pesään lentelyt ovat antaneet ymmärtää, hänellä riittää rakkautta jaettavaksi vaikka kenelle.

Ihan vielä loppuun haluaisin kehua arvon Dolly-neidin älykkyyttä. Hän on nopeaoppimaan, ja voisin jopa ilmaista asiani niin, että hän olisi oikea nero, jos ei käyttäisi mahtavia älynlahjojaan erinäisiin kieroiluihin, salajuoniin, ja miesten kietomiseen pikkusormensa ympärille. Mutta totta kai, hovissahan juonittelun taito on paras selviytymiskeino, joten voisin vaikka vannoa Dolly-neidin pääsevän vielä pitkälle elämässään.

Näinpä siis lopetan toteamukseen, että Dolly-neiti on mitä viehättävin ja älykkäin nuori neito, joka pienen ojennuksen jälkeen on täysin kypsä astumaan avioliiton maailmaan. Hän on myös varreltaan hyvänlaatuinen, ja monien kauniiksi kehuma (mikä on tietysti yksi syy syrjähyppyjen suuruuteen), joten häntä kannattaa vakavissaan ajatella naimakauppa mielessä.
- Effer Eloisa Wyrneó, Neiti Gwendolyn Eripura Ellemmiiren , Ellemmiiren arvoisen ruhtinaan viidennen ja nuorimman tyttären kotiopettaja, luonteenarviointi naimakauppaa suunnittelevia varten.

PS. Vaikka kirjoituksessani puhuttelenkin ruhtinaan viidettä ja nuorinta tytärtä hänen hellyttely nimellään, Dolly-neiti, otan asiakseni varoittaa että tätä nimitystä kyseisestä henkilöstä, ei ole soveliasta käyttää, ellei neiti itse anna siihen lupaa. Kyseinen lempinimi on neidin lähipiirin käytössä, minkä lisäksi Dolly-neiti suvaitsee häntä liehittelevien miesten käyttää kyseistä hellyttelynimeä. Mikäli, et tunne kuuluvasi mihinkään edellä mainittuun, kehottaisin kaikella kunnioituksella kohteliaaseen puhuttelutapaan, joka sisältää kokonaisen etunimen, sekä arvonimen käytön.

Ulkonäkö: : Gwendolyn omaa vaaleaverkkoiselta äidiltään periytyneet vaaleat, hieman lainehtivat hiukset, jotka ovat hieman yli olkapää pituuden. Hänen kasvonsa ovat kapeat, ja niistä paistaa tumma, suklaanruskea katse. Ruskeat silmät ovat taas periytyneet isältä, niin kuin tytön ruskettunut ihokin.
Varreltaan neito on erittäin hoikka, mikä johtuu hänen menneisyydessään koetusta nälänpuutteesta. Gwendolynillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia lihaksia, hän on hyvin heiveröinen ja siro. Pienikin tönäisy voisi kaataa neitokaisen kumoon. Dolly-neidillä on muun muassa ollut vaikeuksia kovien tuulenpuuskien kanssa, jotka ovat sitkeästi saanet Dolly paran lentämään kumoon. Tämä heiveröinen olemus onkin jännittävä yhdistelmä neitokaisen sotaisaan luonteeseen, sillä mitenkäs tyttö saa sitten ruumiillisesti pidettyä puolensa? Onhan hänellä kynnet, ja taikuuden taito puolellaan.

Dolly-neiti pukeutuu aina viimeisimpien muotivillitysten mukaan, eikä hänen päällään näe koskaan mitään muuta kuin koreita mekkoja ja leninkejä. Hän on myös hyvin perso korkokengille, ja erilaisille kimalteleville koruille.
Dollyn vartalosta löytyy monia menneisyyden arpia, jotka eivät näy päällepäin, sillä hänen mahtavat mekkonsa peittivät hänen vartalostaan löytyvät mustelmat, joilla häntä yritetään saada ojennukseen, tai jotka ovat peräisin jo myöhemmiltä ajoilta.

Dolly kärsii huonosta itsetunnosta, ja on hyvin turhamainen ulkonäkönsä suhteen.
Hän kalastelee kehuja ulkonäöstään, uskoakseen itsekin olevansa nätti nuori nainen.

HUOM! Dolly ei ole hovissa ollessaan kertonut menneisyydestään kenellekään, vain hänen perheensä ja luotettu serkkunsa tietävät siitä. Hovissa vain kummastellaan Dollyn äkkinäistä lähtöä, ja myöhemmin tapahtunutta paluuta.
Menneisyys:Gwendolyn Eripura Ellemmiire syntyi ruhtinasperheeseen viidenneksi tyttäreksi, isänsä toisen avioliiton hedelmänä. Niin epätavallista, kuin se suinkin on Ellemmiiren ruhtinas meni naimisiin sellaisen naisen kanssa, jota oli jo syvästi nuoruusvuosiltaan rakastanut. Heitä siunattiin neljällä tyttärellä ja heidän liittoaan siunattiin kuudella ihanalla vuodella, kunnes kävi niin kurjasti että ruhtinatar sairastui punatautiin ja lopulta pitkän sinnittelyn jälkeen menehtyi. Ruhtinas Emereth Illansumu joutui solmimaan uuden avioliiton, ihan vain velvollisuudesta, eihän Ellemmiiren ruhtinas, ja neljän tyttären isä voinut mitenkään elää ilman vaimoa. Se olisi ollut jopa häpeällistä. Nuoruus vuosinaan eräälle perheelle velkaa jäänyt ruhtinas päätti suorittaa velkansa loppuun, naimalla kyseisen perheen vanhimman tyttären Eleath Orvokin. Perhe ei ollut hyvä- muttei huonosukuinenkaan. Kyseisen perheen sukujuuret aatelistossa eivät olleet mahdottoman suuret, ja ne jotka aatelisen asemaan edes olivat päässeet olivat joko ladyja tai lordeja, eivät sen korkeimmissa asemissa. Emereth piti päätöstään kuitenkin hyvänä, sillä tiesi että nainen, joka ei ollut syntynyt kultalusikka suussa osaisi kasvattaa useita tyttäriä ja pitää tarvittavaa kuria. Ja niin Eleath oli toki kiitettävä vaimo, mutta ei koskaan herättänyt ruhtinaassa rakkauden täyttämiä tuntemuksia, eikä keskinkertaisine ulkonäköineen saanut ruhtinasta kääntämään itseensä edes kiinnostunutta katsetta.
Eleath oli ruhtinaalle hyvin nöyrä ja myötäileväinen, ja saa kiittää onneaan että on pysynyt ruhtinattarena näinkin pitkään.

Eräänä syysmyrskyisenä yönä, se sitten vihdoin tapahtui. Syntyi elävä todiste siitä, ettei Emerethin ja Eleathin liitto aivan kylmä ollutkaan. Nimittäin heille syntyi viides tytär. Tytär, jonka hiukset olivat vaaleat, vastoin kuin isällään tai vanhemmilla sisaruksillaan. Tytär, joka ei ollut perinyt isältään muuta kuin silmien- ja ihonvärin. Eipä siis ollut ihme, ettei Gwendolynistä tullut isänsä suosikkia, varsinkaan kun ei ollut syntynyt ensimmäisen ja rakastetun vaimon toimesta. Eivätkä sisaruksetkaan pahemmin Dolly-neidistä välittäneet, syrjivät ja kiusasivat minkä kerkesivät. Kun vanhemmat sisarukset löivät nuorimmaistaan ensimmäisiä kertoja, eikä Eleath-raukka saanut heitä kuriin, alkoivat ruhtinaan suunnitelmat olla jo selvät. Kiusaamisen vain pahetessa teki Emereth ehdotuksensa Eleathille, joka ei pannut pahakseen sitä, että Gwendolyn siirrettiin hovista asumaan Ellemmiiren ruhtinaskuntaan, Eleathin sisarelle.
Sisaren perhe ei ollut rikkaimmasta päästä, perheen pää oli yksinhuoltaja äiti, jolla oli takkanaan kaksi nuorta poikaa, sekä nyt heiveröinen ja kaltoin kohdeltu Gwendolyn.
Vaikka rahaa ja ruokaa ei ollut mielin määrin, eikä Gwendolynillä ollut varaa pukeutua kalliisiin leninkeihinkään, tunsi hän olonsa kuitenkin onnelliseksi. Turvalliseksi. Serkkupojat olivat hänelle ystävällisiä, melkein kuin veljiä, he eivät lyöneet tai repineet hiuksista, vaan päinvastoin suojelivat häntä kaikelta sellaiselta. Myöhemmin ruhtinas lähetti Dolly-neidille kotiopettajan, joka sivistytti hänet takaisin kaikkiin hovin saloihin ja etiketteihin, jotka köyhemmässä elämässä olivat jo päässet unholaan.
Kotiopettajan liityttyä talouteen, oli yksinhuoltaja äidillä yhä hankalampaa elättää uuttaa suurperhettään. Tällöin Gwendolyn sai ensi kertaa kokea todellista köyhyyttä. Ruoka oli laihaa, eikä ravinnut, ja sitäkin riitti vain sen verran jokaiselle, ettei se suinkaan hävittänyt näläntunnetta vain lisäsi sitä. Serkkupojista nuorempi joutui hyvin huonoon kuntoon ja menehtyi lopulta lepraan.
Moista menetyksen surua Dolly-neiti ei ollut koskaan aiemmin joutunut tuntemaan, ja serkun, joka oli ollut kuin pikkuveli, menettäminen jätti häneen ammottavat arvet.

Pian tapahtuman jälkeen Dolly sai kuitenkin kutsun takaisin hoviin, hänen vanhempansa arvelivat isompien sisarusten jo rauhoittuneen, ja hyväksyvän sisarensa nyt suvaitsevammin joukkoonsa, sitä paitsi muutamat heistä olivat jo avioituneet ja heillä oli omat lapsensa huolenaan.
Ja ruhtinas Emereth tarvitsi jälleen naimakauppa tavaraa, nimittäin Gwendolynin. Viisitoista kesäiseksi varttunut Dolly, ei kuitenkaan ollut sitä mitä hänen isänsä oli odottanut. Luonnollisesti Emereth uskoi saavansa hoiviinsa köyhyyden alistaman nuoren naisen, joka tottelisi isänsä käskyjä yhtä nöyrästi kuin äitinsä, littaan painettuna ja alistettuna tulisi Gwendolyn käyskentelemään hovin käytävillä liiankin hyvä tapaisena, kauniina seinäruusuna. Mutta asiat eivät olleet aivan näin yksinkertaiset.
Köyhyyden kauhistuttama Dolly, löysi kieroja keinoja säilyttää asemansa hovissa, joissa hänessä piilevä likainen taikuudentaitokin pääsi ensikertoja esille, huomaamattomana, mutta avuliaana. Dolly ei missään nimessä halunnut joutua elämään uudestaan jo elämäänsä elämää. Hän oli nähnyt serkkunsa kuolevan lepraan, nähnyt haavaumat tämän kasvoissa, ja se oli saanut kapinan nousemaan pienessä kehossa.

Hovissa jonkin aikaa elettyään hän oppi häpeämään menneisyyttään, ja tajuamaan ettei siitä kannattanut kertoa halaistulla sanallakaan eteenpäin. Hän peitti menneisyytensä kujeilevan hymynsä taakse, ja pian ihmiset oppivat olla kyselemättä siitä mitään. Dolly-neidin luonne osoittautui varsin ongelmalliseksi neitokaisen isälle, joka ei voinut sietää tyttärensä holtittomia syrjähyppyjä, jotka kielivät rakkauden kaipuusta ja muusta sellaisesta, mitä tyttö ei ollut perheeltään saanut. Eikä isä pitänyt myöskään tyttärensä kerkeästä kielestä, mutta koska taas kaikki arvovaltaiset henkilöt tuntuivat rakastavan hänen tytärtään, joka taas oli ehättänyt heitä liehittelemään ei hänen isällään oikein ollut muuta tapaa ratkaista tilanne, kuin kurittaa tytärtään ruumiillisin keinon ja toivoa tyttärensä ottavan opiksi, mutta samalla esittää muille arvovaltaisille hovin jäsenille rakastavansa tytärtään suuresti.

Dolly pelkää köyhyyttä ylitse kaiken, eikä halua enää koskaan joutua sitä kokemaan, niinpä hän tekee kaikkensa välttyäkseen siltä, vaikkakin hänen kapinoiva asenteensa osoittaakin muuta. Dollya voisi sanoa siinä suhteessa uhkarohkeaksi, mutta hän tietää ettei hänen isänsä heitä häntä uudestaan heitteillä, hän tarvitsee Dollya oman asemansa kohottamiseen, naimakauppojen välityksellä. Onhan Dolly hänen tyttäristään se, jolla on kuitenkin eniten ulkoisia avuja saada hyvä arvoinen sulho, toisin kuin hänen vanhemmilla tyttärillään.


Perhesuhteista Dollyn suhde hänen isäänsä on hyvin kiikkerä, Dolly arvostaa isänsä arvoa hovissa ja toki tuntee tätä kohtaan jonkinlaista tyttärellistä rakkautta, mutta ei ole kuitenkaan voinut unohtaa kaunoja tätä kohtaan, jotka polveutuvat siitä, miten kaltoin kohdeltu hän on muiden tyttärien rinnalla, ainut jolle isän huomio on niin vähäinen. Tässäkin yksi syy siihen, miksi Dollyn asenne on niin hankala, silläkin hän kerjää huomiota isältään, ja on tyytyväinen siihenkin nurinkuriseen huomioon jonka on tällä tavalla saavuttanut.

Äitiään kohtaan Dolly tuntee suurinta lämpöä. Hieman etäinen ja nöyrä olento välittää ainoasta tyttärestään suuresti, vaikkei sitä näytäkään. Hän pitää kaikkia viittä tytärtä yhtä suuressa arvossa, eikä halua suosia ketään. Hän on kuitenkin aina ollut Dollyn tukena ja hoivannut häntä kun tämä on tukea tarvinnut, vaikkei asioissa isää vastaan pystykään pitämään tyttärensä puolta, peläten oman asemansa heikentymistä.

Sisaruksia kohtaan Dolly tuntee halveksuntaa, sisarukset kyllä kiusoittelevat Dollya yhä, mutta nykyään neiti pistää kampoihin ja heidän välillään on suurta jännitettä ja kilpailua. Lisäksi sisarukset pitävät toinen toistaan uhkina isänsä jättiperinnön puolesta, jonka Dolly on vannonut kahmaisevansa itselleen, olivat keinot sitten kierot tai täysin vilpittömät.

Serkkupoikaansa, jonka luona asusti silloin ammoin Dollyllä on kaikista lämpimimmät välit. Hän on ainut joka tietää tarkkaan Dollyn menneisyydestä, ja sen takia myös Dollyn luotettu.

Muuta: Dollylle on periytynyt taikuuden hämärä taito. Hän osaa käyttää sitä kohtuullisen hyvin. Varsinkin toisten ihmisten liehittelyssä, ja pikku sormen ympärille kietomisessa hän on oikea mestari.