Nimi: Erick Eteväkieli Ellemmiire
Dolly-neiti kutsuu Rick-kullaksi, ja muut tuttavat Rick-herraksi.
Ikä: 22
Suku: Ellemmiire
Vaakuna: Hyökkäävä kettu
Sukupuoli: Mies
Ammatti/Aatelisarvo: Ritari
Sukulaisista: Hän on Dolly-neidin serkku. (Äidin puolelta)
Luonne: Erick on omanlaisensa persoona. Hän ei turise turhanpäiväisyyksiä, tämä liiankin tyypillinen lause, kuten “Onpas kaunis päivä tänään!” olisi erittäin epätodennäköistä kuulla kaikista Andartan olennoista juuri hänen suustaan. Yleensä hän puhuu vain silloin, kun hänellä todella on jotain sanottavaa. Hän on häikäilemätön, joten pystyy sanomaan mitä tahansa vasten toisen kasvoja, varsinkin jos on oikeasti sitä mieltä. Hänen kommenttinsa ovat yleensä eteviä, jopa nerokkaita ilmauksia. Useimmiten Erick on kuitenkin vetäytyväinen, hän ei kaipaa liikaa huomiota, ja on yleensä se kaveri joka luuraa yksin jossakin nurkassa, ja seurailee muita, kuin syöksyisi itse kaiken keskipisteeksi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Erick olisi itsevarma. No, totta kai hän on!
Erick vain ei kerskaile taidoillaan, hän pitää sitä enemmänkin luusereiden touhuna.
Erick on järkevä, monet vain eivät osaa arvostaa sitä.
Lähes kaikessa mihin mies ryhtyy, piilee jokin taka-ajatus. Vuosien varrella mies on oppinut, että kaikesta pitää löytyä jotakin mikä hyödyttää myös häntä itseään. Ehkäpä hän on jopa hieman itserakaskin, mutta ainakaan se ei näy päälle päin.
Erickistä on muodostettu kuvaa, jopa hämärähemmona. Monissa hän herättää rutkasti ristiriitaisia ajatuksia. Häntä pidetään kiehtovana, jopa jännittävänä, sillä oikeastaan kukaan ei tiedä hänestä mitään.
Erick muistuttaa monien silmissä paljon enemmän alamaailman konnaa, jopa viheliäistä sellaista, kuin pröystäilevää aatelista. Aateliston parissa Erick kierretään kaukaa, mutta häntä kunnioitetaan. Hänet jätetään vapaasti virnuilemaan siihen kolkkoon nurkkaan, minne milloinkin hakeutuu.
Eikä Erickkään pistä sitä pahakseen. Hän on yksinäinen kulkija, joka itse asiassa ei edes kaipaa uusia tuttavuuksia. Hän ei ole henkilö, joka edes tekisi aloitetta niiden hankkimiseen.
Lyhyessä yksinkertaisuudessaan Erickiin siis kohdistuu enemmänkin pelonsekaista kunnioitusta.
Vaikka Erick ei mahtipontiselta taistelijalta ulospäin näytäkään, paikalliset kyllä ovat perillä hänen taidoistaan, varsinkin sen jälkeen jos niitä tyhmyyksissään lähtevät testaamaan.
Erick rakastaa matalaa profiilia, josta harvoin onnistuu luistamaan. Vaikka hän onkin matalaprofiilinen mies, ei hän missään nimessä ole UJO. ei, ei ja vielä kerran ei !
Kun Erick suuttuu hän on harvoin “tulinen”, hän on enemminkin tyly, ja kylmä. Saattaa, jopa laukoa häikäilemättömiä kommenttejaan tyynessä rauhallisuudessa.
Koko elämänsä aikana Erick on tulistunut kunnolla vain kahdesti. Kolmas kerta se sitten toden sanoo.
Hahaha. Erickiä joko rakastetaan tai vihataan. That’s it.
Erick tekee harvoin lupauksia, mutta kun hän sellaisen tekee, hän myös henkeen ja vereen pitää sen.
Mies on uskollinen harvoille, mutta niille joille hän on, hän ei tuota pettymystä.
Erick on oman itsensä herra.
Kyllähän kylmän viileässä, hämärässä, häikäilevässä, viheliäässä, nurkkaan vetäytyvässä ja kaikin puolin täydellisessä herrassani täytyy jokin omituinenkin piirre olla. Ja tässä se tulee:
Erick on kuntoilu hullu! Hän käy aamuisin ja iltaisin säännöllisesti lenkillä, mutta jottei hänen kylmän viileä imagonsa hovilaisten parissa sortuisi, hän valitsee yleensä lenkkeilyreittinsä niin, ettei hän törmäile tuttuihin. Sen verran hän kuntoiluhömpötystään häpeää. Hän on myös hyötyliikunnan ystävä. Jos on vaihtoehto kulkea reittiä jossa on lukemattomasti portaita, sen sijaan että kulkisi suoraa tietä, hän valitsee oitis portaat. Silloin, kun Erick ei saa unta, tai vaikkapa herää keskellä yötä, hän nousee oitis punnertamaan. Kaikki hyöty joutilaasta ajasta!
Sitten vielä pikku maininta Erickin hajamielisyydestä. Hän unohtelee helposti asioita, joskus jopa henkilöitä.
Rakkaitaan ja läheisiään kohtaan Erick on erittäin suojenhaluinen ja herttainen.
Ulkonäkö: Ulkomuodoltaan Erick on pitkä, hänellä on myös pitkähköt hiukset, muttei sentään mitään hevilettiä. Väriltään hiukset ovat mustat. Miehen silmät ovat tummat, mutta niistä löytyy kellertäviä sävyjä. Hänen kasvonsa ovat kapeat, ja osittain päivettyneet. Muutenkin Erick on varsin laiha, kuntoiluhullu kun on. Erick pukeutuu miten milloinkin lystää, noudattaen kuitenkin ritarillisia pukeutumistapoja työlehvissään, ja muuten hovissa liikkuessaan tiettyjä muotisääntöjä.. Hän rakastaa värejä, mutta matalaprofiilisuutensa vuoksi harvoin pääsee toteuttamaan kovinkaan rajua värigaalaa. Musta voisi olla Erickille oikein ominainen väri, sillä ainakin saisi itsensä hukutettua varjoihin.
Kaulassaan Erickillä roikkuu kaikessa yksinkertaisuudessaan kultainen riipus, jossa killuu varsin isokokoinen ketunpää. Mikä taas kuvastaa Erickin sukujuuria..
Miehen oikean käden sormista löytyy sekä nimettömästä että keskisormesta varsin suuret, kuitenkin miehekkäät sormukset, joista toisen kivi on väriltään tummanvihreä ja toinen tummansininen.
Menneisyys: Erickin perhe ei ollut rikkaimmasta päästä, perheen pää oli yksinhuoltaja äiti, jolla oli takkanaan kaksi nuorta poikaa, sekä myöhemmin saapunut heiveröinen ja kaltoin kohdeltu sisarentytär Gwendolyn, ruhtinaan viides tytär.
Rahaa ja ruokaa oli niukasti, mutta he elivät onnellista elämää. Erick kantoi kaiken aikaa vastuuta Dolly-neidistä, auttaen hienosti neitiä sopeutumaan tämän malliseen elämään, ja suojellen tätä erilaisilta vaaroilta.. Myöhemmin ruhtinas lähetti Dolly-neidille kotiopettajan, joka sivistytti neitokaisen takaisin kaikkiin hovin saloihin ja etiketteihin, jotka köyhemmässä elämässä olivat jo päässet unholaan.
Kotiopettajan liityttyä talouteen, oli yksinhuoltaja äidillä yhä hankalampaa elättää uuttaa suurperhettään. Tällöin koko ”perhe” sai ensi kertaa kokea todellista köyhyyttä. Ruoka oli laihaa, eikä ravinnut, ja sitäkin riitti vain sen verran jokaiselle, ettei se suinkaan hävittänyt näläntunnetta vain lisäsi sitä. Erickin nuorempi veli joutui hyvin huonoon kuntoon ja menehtyi lopulta lepraan.
Tämä herätti pitkän surujakson, veli oli ollut Erickille hyvin läheinen.
Pian tapahtuman jälkeen Gwendolyn haettiin kotiopettajineen takaisin hoviin. Perheen väkiluku oli vähentynyt nopeasti, mutta se ei auttanut Erickiä ja hänen äitiään selviytymään veloista ja nälästä. Heikkokuntoinen ja itsensä uuvuksiin rehkinyt äiti, oli saanut lepratartunnan pojaltaan, ja menehtyi vuoden kuluessa siihen, jolloin Erick jäi yksin, ja hänen ainoaksi tavoitteekseen tuli päästä sillä hetkellä ainoan hänelle tärkeän ihmisen, Dollyn luokse, Amalthaean hoviin.
Hän vetosi kirjeellä Dollyyn, joka keksikin pian keinon, kuninkaan suosiossa kylpevä ruhtinaan herttainen tytär, sai pian kuninkaan ristimään Erickin ritariksi, syynä merirosvolegioonan peittoaminen täysin yksin. Väite oli kuitenkin täyttä kukkua, mutta sen avulla Erick pääsi hoviin, ja siitä asti häntä on ihailtu ja ylistetty mahtavasta urotyöstään.
Muuta: Erick on taitava taistelija, hän omistaa erilaisia miekkoja, ja muita pieniä teräaseita. Hän osaa käytellä aseita hyvin ja onkin mainittava vastus erityisesti aseellisessa taistossa. Kyllähän totta kai nyrkkitappelutkin sujuvat moitteitta, herran erikoiskikkoja ovat muun muassa kamppaus, ja niskalenkki. Herra omistaa myös yhden kevytteräisen miekan, jota hän mielellään heittelee. Heittomiekka siis.
Lisäksi herran kauniit sormukset ovatkin linkkuveitsiä! Hämäävää eikös? Niistä siis löytyy pienet piiloterät. Niin, Erick on siis hyv taistelulajeissa, mutta hänen lukutaitonsa on heikko, eikä hänellä ole muita erikoistaitoja.
